Ajan kysymykset?

”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.” (2.Piet.1).

Kuunnellessani aamu-uutisia toisella korvalla mielessäni jäi soimaan ”vain ajan kysymys”. Ihmiset ovat selvästikin odottaneet tapahtuvaksi jotakin sen kaltaista, mitä nyt uutisoidaan Tukholmasta tuntikaupalla. Ikävät asiat lähenevät niin rakkaaksi tullutta lintukotoamme nyt entistä konkreettisempina, vaikka olisimme halunneet uskoa niiden olevan ”tulevan ajan kysymyksiä”, jotka kohtaisivat tulevan sukupolven. Lapsillemmeko haluamme jättää kaiken?

Rehellisyyden nimessä täytyy tunnustaa olevani yllättänyt siitä, että itsestäni on tullut tämän ajan todistaja. Minä en ole mikään profeetta tai profeetallisten asioiden asiantuntija, ja mieleeni tuleekin usein hiukan pettynyt asenne sen johdosta, ettei kukaan todella aidoista Jumalan miehistä antanut meille selvempiä tietoja ja ohjeita juuri tätä aikaa koskien. Miksi kaikki on pitänyt jättää sellaiseen salamyhkäisyyteen, että, että… Miksi tyhmällä tavalla kysellä salattuja asioita, kun jokin kuitenkin sisimmässä vakuuttaa suurella varmuudella, että jos tietäisimme enemmän, kilvoittelisimme vähemmän!

Kaikki tapahtuu Jumalan ennalta näkemällä ja säätämällä tavalla, ilman että voisimme syyttää Häntä pienimmästäkään epäkohdasta! Olemme katsotut arvollisiksi olemaan todistajia sille, kuinka ihminen korjaa sitä mitä on kylvänyt! Hän ei oikeastaan koskaan ole ollut ajan hermolla, toimiakseen sen luonnon ehdoilla, joita hänet on kutsuttu suojelemaan ja kantamaan huolta tekojensa seurauksista!

”Ajan kysymys?” Mitä merkitsee minulle, sinulle, ajan kysymys? Elämme ja olemme maallisen olemuksemme perusteella osa tätä luomakuntaa, jota nyt nimenomaisesti tässä ajassa ihminen hallitsee omien rajojensa puitteissa, muokaten kaikkea mielensä mukaisesti rahankiilto ja dollarinkuvan heijastus silmissään! Tämä tapahtuu siinä määrin, että se koskee maallistunutta kristittyäkin. Mutta miten on niiden suhteen, jotka kylläkin kehollisesti joutuvat vaeltamaan tämän maan väkivirtojen keskellä, mutta jotka eivät ole ensisijaisesti maan kansalaisia, vaan vain toissijaisesti?

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään.” (Joh.5).

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.” (Ef.2)

Kun nyt tapahtuu niin paljon mikä liittyy ”ajan kysymyksiin”, niin mihin meidän tulee luoda katseemme ja mistä ennen kaikkea puhua? Baabelin tornistako ja sen nykyaikaisen version rakentamisesta?

”Ja he sanoivat toisillensa: ’Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.’ Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina. Ja he sanoivat: ’Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan.’” (1.Moos.11).

Tänäänkin joillekin on tärkeätä puhua toisillensa Baabeliin liittyvistä asioista, etenkin tornista, joka tiilistä ja maapihkalla liimattuna kohosi joidenkin muinaistieteilijöiden mukaan viiden kilometrin korkeuteen! Näistäkö asioista puhuen saavutamme sen, mitä meiltä Jumalan perheenä odotetaan?

”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus…”

Pysykäämme siis mieluummin perheasioissa, niistä puhuen! Tämä ei aiheuta lankeamista, mikä ilmiselvästi odottaa viiden kilometrin korkuista tiilirakennusta!

”Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea…”