Mitä se sinulle kuuluu?

”’Seuraa minua.’ Niin Pietari kääntyi ja näki sen opetuslapsen seuraavan, jota Jeesus rakasti ja joka myös oli aterioitaessa nojannut hänen rintaansa vasten ja sanonut: ’Herra, kuka on sinun kavaltajasi?’ Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’” (Joh.21).

Rinnakkaislainaukseksi tänään otamme:

”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin…” (1.Piet.4).

Nämä kaksi lainausta herättävät sellaisen määrän ajatuksia, että niistä voisi puhua pidemmänkin aikaa. Etenkin ajatellen meitä tässä ajassa, kohtaamme nyt arvoasettelun, joka käsittämättömällä tavalla on jäämässä kaiken vähempiarvoisen varjoon.

”Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?”

”…että sekaantuu hänelle kuulumattomiin…”

Pietarissa oli veljensä vartijan henkeä, mutta arvoasettelussa oli selvästi jotakin sellaista, mikä ei miellyttänyt Herraa! Hengellisessä elämässä ei kaikki ole tasapaksua ja tasa-arvoista. Mikä sitten aikaansaa eron?

Pietari oli elämänsä eräänlaisessa kohokohdassa, etenkin kun ajattelemme viimeaikojen tapahtumia. Hän on aivan ainutlaatuisessa Herran puhuttelussa, jonka kokemisen ainakin kirjoittaja haluaisi omalle kohdalleen. Tämä tilanne tuo loistavan auringon tavoin esiin jokaisen ”Pietarin” kutsumuksen ja jumalallisen varmuuden merkityksen Herran silmissä!

”Pietari tuli murheelliseksi siitä, että hän kolmannen kerran sanoi hänelle: ’Olenko minä sinulle rakas?’ ja vastasi hänelle: ’Herra, sinä tiedät kaikki; sinä tiedät, että olet minulle rakas.’ Jeesus sanoi hänelle: ’Ruoki minun lampaitani’.” (Joh.21).

Me selvästi tiedämme Herran rakastavan jokaista omaansa, ei vain rinnallansa lepäävää. Mutta mikä nyt on tärkeintä selvittää, on meidän asenteemme Häneen, jonka pohjalta ratkeaa, olemmeko me kykeneviä ruokkimaan ja rakastamaan Herran lampaita! Jos me emme rakasta Herraa ja Herran omia, Herran lampaita ja karitsoita, toteutuu ennemminkin:

”…vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.” (Gal.5).

Mistä sellainen into purra ja syödä vääriä asioita, ihmisiäkin? Väärä arvojen asettelu, vääränlaisen tiedon omaksuminen! Miksi Pietari tällaisessa tilanteessa kesken Herran puhuttelun siirtää katseensa johonkin toiseen ihmiseen?

Tarkatkaamme todella missä katseemme lepää! Me olemme kautta koko elämämme odottaneet pääsevämme todelliseen Herran puhutteluun, ja kun kerrankin olemme siinä, mielemme karkailee kaiken maailman tapahtumiin, jotka harhaannuttavat ajatuksiamme ja saavat meidät puuttumaan meille kuulumattomiin. Jotenkin tuntuu siltä, että Herramme joutuu aivan korottamaan ääntänsä saadakseen meidät kuulemaan ja käsittämään:

”mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.”

Kaiken sekavan maailmantilanteen keskellä uskovaiset selvästikin kiinnittävät liikaa huomiotansa kaikkein merkillisimpiin lukemiinsa ja kuulemiinsa asioihin. Minuakin valistetaan ”todella merkittävillä asioilla!” Tietooni on esimerkiksi saatettu, että todennäköisesti Baabelin torni oli viisi kilometriä korkea!