Kosketan Herraa!

”Ja heti kun Jeesus itsessään tunsi, että voimaa oli hänestä lähtenyt, kääntyi hän väkijoukossa ja sanoi: ’Kuka koski minun vaatteisiini?’” (Mark.5).

Ajatellessamme kristillistä elämää ja erilaisia kristillisiä juhlia, nousee silmiemme eteen ja ajatuksiin kuva suurista väkijoukoista ja juhlahumusta. Tänäkin pääsiäisenä me olemme olleet kansanjoukkojen mukana seuraamassa maailmanhistorian merkittävimpiä tapahtumia kaiken hengellisen toiminnan keskuksessa, Jerusalemissa. On ollut suorastaan tungosta ja erilaiset kirkolliset salit ovat olleet viimeistä penkkiä myöten täynnä. Nimenomaan ajatellen sitä aikaa, jossa elämme, väkijoukossa kulkeminen tuo turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Me emme ole irrallisia ja juurettomia olentoja, vaan osa jotakin suurta kokonaisuutta!

Nämä tuntemuksemme ovat niin yleisiä, ettei niitä tarkemmin tule edes ajateltua. Meissä yksinkertaisesti on tarve nähdä itsemme osana jotakin suurempaa kokonaisuutta, nimenomaan hengellisellä alueella! Tämä on elämämme luonnollisimpia asioita, sillä onhan Itse Herramme esittänyt meidät vertauskuvassa lampaina, jotka äärimmäisessä määrin ovat riippuvaisia paimenestansa. Lammas on sydänjuuriaan myöten laumaeläin, usein arka ja pälyilevä kaiken uuden ja erikoisen suhteen. Se ei kovin herkästi lähde kulkemaan itsekseen jonnekin tuntemattomaan pensaikkoon tai aukealle. Mutta kun ensimmäinen lähtee liikkeelle, on se hyvin herkkä kulkemaan perässä, joten lauma pysyy yhtenäisenä.

Lampaan olemus toinen toisensa seuraajana on tavallaan hyvä piirre, mutta tuo mukanaan monenlaisia, pelottaviakin vaaratekijöitä. Miten on, jos ensimmäiseksi liikkeelle lähtenyt valitseekin väärän hetken ja jopa väärän suunnan? Kuinka valtavat ja laajat kuvat avautuvatkaan eteemme tänä pääsiäisenä, jolloin muistelemme ja kiinnitämme katseemme maailmanhistorian merkittävimpään tapahtumaan, kun jumalallisen täyttymyksen Uhrikaritsa menee kärsimyksiin ja kuolemaan meidän puolestamme! Kuinka paradoksaalinen tapahtuma, jossa me olemme osallisina sekä lampaina että väkijoukkona, joka huutaa väkivaltaisen kuoleman nähdäkseen.

Todellisuudessa useampikin oli haluton näkemään itse kuolemaa aivan saksalaisen merkittävän sotilasjohtajan tavoin, joka kylläkin oli valmis tuomitsemaan kuolemaan, mutta ei näkemään sitä! Hänellä oli kuitenkin oma osansa pääsiäisen aiheuttamien tapahtumien täytäntöön panijana. Kuinka kauhistuttava ja hiukset pystyyn nostattava olikaan kansanjoukon huuto:

”Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle.” (Matt.27).

Minä ja sinä omalla tavallamme olimme mukana tuossa väkijoukossa ja sen huudoissa! Me emme tienneet mitä teimme, ja siksi meille on annettu anteeksi! Osallistuimme kaikkeen tähän oman syntisyytemme ja välinpitämättömyytemme tähden, lisäten Herramme tuskaa.

Tämänpäiväinen lainauksemme tuo meille ääretöntä lohdutusta kaiken hälinän keskellä! Me kuljemme suurten ja hälisevien väkijoukkojen keskellä tullen tönityiksi ja tuupituiksi, mutta sydämemme suurin päämäärä on silmiemme edessä: saada edes hetkellisesti koskettaa tuota valkoisiin puettua Miestä, josta lähtee voimaa. Viimeinkin onnistunut kosketuksemme saa Voiman virtaamaan meihin ja siten unohtuvat väkijoukot ja aikaisemmat vääryytemme! Herramme on tietoinen kosketuksestamme, ja minuun, sinuun rakkaudellisesti katsoen esittää kysymyksen: ”Kuka Minuun koski?”

Väkijoukoilla ja seurakunnalla on oma merkityksensä, mutta minulle, sinulle, on suurin merkitys Herran itsensä henkilökohtaisessa kohtaamisessa, Hänen viittansa liepeen koskettamisessa! Hän ei edes kaihda ojentaa minulle kätensä, koska:

”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut,

minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.

Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi…” (Jes.43).

En voi olla ajattelematta (kai) englantilaisen saarnamiehen sanoja: ”Tässä ajassa Jumala kulkee miljoonien ohitse siunatakseen sinua, joka uskot!”