Hän synnytti meidät totuuden sanalla

”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa. Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset. Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan; sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä. Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.” (Jaak.1).

Tänä aamuna ensimmäiseksi tulee mieleeni Herramme lupaus, jonka mukaan Hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon.

”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän teidän kohtalonne” (Jes.29).

Tunnemmeko me Herramme ajatukset meitä kohtaan? Meidän mielemme ihmisinä kamppailevat pikavihaisuuden ja turmeltuneen kielen kanssa sellaisessa määrin, että meiltä helposti katoaa käsitys siitä mitä Jumalamme meiltä odottaa! Herra selvästi antaa ymmärtää, että hän omalla tavallaan on kätkeytynyt tiettyyn rajaan asti, koska Hän ei ole kaikkien löydettävissä. Jos todella rakastamme Herraa koko sydämestämme ja voimastamme, etsimme Häntä ja Hänen läsnäoloaan samalla innolla ja antaumuksella!

Mitä tulee rukouksiimme ja lauluihimme – niistä päätellen huudamme Herran puoleen enemmän kuin koskaan aikaisemmin, toistaen kaavamaisesti: ”Herra, Herra!” Siitä huolimatta ei ole tapahtunut eikä tapahdu se, mitä eniten odotamme. Tiedotusvälineistä on viime päivinä korviini toistuvasti erottunut sana ”fantasia”. En voi mitään sille, että koen melkoisen määrän uskonnollisuutta perustuvan ihmismielen fantasiaan, mitä ihminen erikoisella tavalla rakastaa ja kaipaa sen mukanaan tuoman hyvänolon ja tyytyväisyyden johdosta. Ihminen on todella suuressa määrin taipuvainen omaksumaan itämaisia ”hengellisiä tapoja”, jotka useimmiten merkitsevät tiettyjen asioiden jatkuvaa ja monotonista toistamista. Tällä tavalla itämainen palvoja vaipuu eräänlaiseen transsiin, miksi ei siis länsimainenkin uskovainen? Mitä sanoo kuitenkin Jumalan Sana tällaisesta toiminnasta?:

”Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niinkuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan. Rukoilkaa siis te näin…” (Matt.6).

”Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh.4).

Tehkäämme näin, ja Herra on kääntävä kohtalomme!