Sana tuli lihaksi - Elämäksi!

”Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä, josta todistus oli annettava aikanansa…” (1.Tim.2).

”Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille.’” (Joh.8).

Miten voimme oikealla tavalla tuntea Herramme? Hän sanoo tuntevansa ajatuksensa meitä kohtaan, mutta tunnemmeko me ne?

Johdin hiljattain raamattupiirin ja jouduin jälleen kerran toteamaan kuinka pinnalliseksi koko keskustelu oli jäädä, koska selvästikin huomio kiintyi vain painettuihin kirjaimiin ja sanoihin. Kysyinkin sitten osallistujilta, kuinka paljon he lukevat Raamattua päivässä - mihin yksi vanhimmista veljistä vastasi: ”Luen joka ilta päivän tunnussanan!”

Jos tämä on todellisuus useammankin elämässä, ei ole ihme etteivät ajatukset hakeudu lukemansa perusteella laajemmille alueille. Koko Jumalan Sana perustuu elävään todellisuuteen, joka on tarkoitettu kumpuamaan päivittäiseen elämäämme huomattavasti laajemmin kuin joku ihmisen laatima päivän sana!

Sana on oma selittäjänsä, ja yhtä kohtaa lukiessamme Henki tuo mieleemme toisia sanankohtia, jotka luovat kokonaiskäsityksen. Siten siirrymme kohdasta toiseen, joskus loputtomaltakin tuntuvalla tavalla! Mutta tämä ei tapahdu ilman Raamatun lukemista!

”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh.1).

”Sana tuli lihaksi!” Tästä voimme puhua koko loppuelämämme ajan ammentamatta ajatusta tyhjäksi! Ratkaisevaa on kuitenkin millaisella tavalla keskustelemme ja mihin perustamme esittämämme ajatukset. Koko maailma on täynnä kristillisiä kirjoituksia, äänitteitä ja kirjoja, mutta mitä ne suurimmaksi osaksi ovat? Ne näyttävät toimivan kirkollisessa elämässä ja uskonnon harjoituksessa, mutta tuovatko ne meille sen Elämän, jota me niin suuresti kaipaamme ja tarvitsemme? Mitä jos ne ovat lähinnä jotakin sellaista, mitä ihmiset oman käsityksensä mukaisesti ajattelevat?

Olemme useinkin esittäneet kysymyksen: ”Onko Herramme niin paljon jonkun papin tai saarnaajan näköinen, että tätä ihmistä katselemalla ja seuraamalla saavutamme päämäärämme?” Kyllä, mitä tulee ihmisen laatimiin tunnustuskirjoihin ja selitysteoksiin! Viime päivinä on kuitenkin mielessäni toistunut jatkuvasti Herramme ilmaisu:

”Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille.’”

Kuinka elämän kokoinen ero onkaan sen välillä mitä ihmiset sanovat vastauksena kysymykseemme: ”Kuka Hän on?”, ja sen välillä mitä Hän Itse sanoo olevansa!

Tuon ajan kirkollisilla johtajilla ja papeilla oli aivan oma käsityksensä tulevasta Messiaasta, ja tämä heidän näkemyksensä ei tuonut heille sitä vapautusta ja elämää, jota he kaipasivat ja odottivat vieraan vallan alaisina – päinvastoin heidän oppinsa saattoi heidät kuoleman tielle! Samoin on meidän kohdallamme tänä päivänä, jos näkemyksemme ja odotuksemme eivät perustu siihen mitä HÄN ITSE Sanassaan ja Henkensä kautta vakuuttaa!

”Ja hän sanoi heille: ’Te olette alhaalta, minä olen ylhäältä; te olette tästä maailmasta, minä en ole tästä maailmasta. Sentähden minä sanoin teille, että te kuolette synteihinne; sillä ellette usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Kuka sinä olet?’ Jeesus sanoi heille: ’Juuri se, mitä minä puhunkin teille.’” (Joh.8).

Mikä armo onkaan kohdannut meitä alhaalta olevia, kun Itse Taivaan Herra on puhunut meille kertoen Itsestään ja Rakkaudestaan ja tullen niin lähelle, niin lähelle – meihin!