Valvokaa ja rukoilkaa!

Kiitos teille kaikille rukouksistanne - sairaalaan joutunut sisaremme on nyt kotona toipumassa, kiitos Herralle! Muistakaamme vielä häntä lopulliseksi tervehtymiseksi! Jos jaksatte, muistakaa kirjoittajaakin, jotta tämä parantuisi todella kiusallisesta sairaudesta, joka estää matkustelun melkein täysin!

Kuinkahan paljon oikein rukoilemme toistemme puolesta? Pidämmekö kaikkea niin itsestään selvänä, ettei edes mieleemme tule huokaista lähimmäisemme puolesta?

Minulla oli elämässäni selvä vaihe, jonka aikana aivan konkreettisesti koin jumalallista johdatusta ja Herran läsnäoloa. Vierailin aika usein eräässä seurakunnassa, jossa useampikin kumarainen vanhus köpötteli eteeni ja vaivalloisesti käänsi päätään katsoakseen silmiini sanoen: ”Veli Vuori, minä joka päivä rukoilen sinun puolestasi!” Kun sitten heidän aikansa oli tullut poistua tästä ajasta, muuttui moni asia elämässäni! En voi olla yhdistämättä kaikkea kokemaani näiden vanhusten rukouksiin!

Kun sitten kaikenlaiset keksityt aihetodisteet ja aivan järjettömät syytökset alkoivat vallata alaa joidenkin ihmisten keskuudessa, heräsi mielessä todella vakava kysymys: ”Rukoileeko enää kukaan puolestani?” Kaikenlaiset vihapuheet olivat selvästikin muotia jo kymmeniä vuosia sitten, vaikka niitä ei kukaan tuohon aikaan osannut oikein luokitella. Totta näytti vain olevan:

”’Voimmeko saada tietää, mikä se uusi oppi on, jota sinä ilmoitat? Sillä outoja asioita sinä tuot meidän korvaimme kuulla. Me siis tahdomme tietää, mitä ne oikein ovat.’ Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.” (Apt.17).

Ei ole koskaan ollut sydämellämme mitään uutta oppia, vaan useat vierastivat ajatustakin julistamastamme Vanhasta ja Totisesta, Alkuperäisestä Evankeliumista, mikä ei milloinkaan ole muuttuva. Oli ehkä jokin poikkeus ihmisten mielissä tuohon aikaan verrattuna. Vain todella harvat olivat halukkaita kuulemaan ”mielestään outoja asioita”, vaan sen sijaan astui esiin kokonainen armeija julistajia ja opettajia, jotka avasivat suunsa tai tarttuivat kynään tuodakseen esiin todella outoakin oudompia asioita, joilla ei ollut mitään tekemistä Sanan kokonaistodistuksen kanssa! Ja heillä oli uskomaton menestys, koska:

”Sillä ”suomalaisilla” ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan.”

Mikä ihmeen viehätys ihmisillä on kaiken uuden ja modernin suhteen? Sanaa ”moderni” ei edes tunnettu varhaisina aikoina, mutta kysymys onkin kai ensisijaisesti ihmisen mielen laatimista arvoasetelmista. Ihminen haluaa kuulla hänelle sopivia ja mieluisia asioita!

Kuinka usein huomaamattammekin meille on esitetty toivomuksia sen suhteen, mitä meidän tulisi puhua ja opettaa! Omalla tavallaan meitä on vaadittu levittämään väärää ja valheellista tietoa, joka avaa portteja väärille hengille. Puhumalla pahaa lähimmäisestämme annamme henkivalloille luvan hyökätä veljemme ja sisaremme kimppuun! Siten meidät saadaan saman tuomion alle näiden henkivaltojen kanssa! Ajatelkaamme sitä!