Social Icons

Pages

torstai 16. maaliskuuta 2017

Tänä päivänä! 2


”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."(Matt.6).

Inhimillinen mielemme on aivan kummallinen kapistus, joka loppuun asti pysyy eräänlaisena arvoituksena itsellemme. Siksi Jumalan Sana niin monella tapaa ilmoittaa halunsa meidän muuttamiseksemme ja mielemme valtaamiseksi aivan uudenlaisilla, jumalallisilla alueilla.

Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti.” (Fil.2).

Meillä saattaa olla mielestämme muotoa, joka oikeuttaa meidät aivan erityisiin asioihin, etenkin lähimmäisemme suhteen. Kuvaavinta sille on kai se, mitä Saarnaaja toteaa:

”Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.” (Saar.8).

Mielemme on ratkaisevassa asemassa suhteessamme ihmisiin ja Jumalaamme! Siksi sen tulisi olla aivan erikoisessa valvonnassa kaikenlaisten ”onnettomuuksien ehkäisemiseksi”. Sydämemme, sisimpämme, on elämämme tärkein tekijä, koska Sanan mukaisesti sieltä elämä lähtee. Me voimme antaa sen tarkkailla monenlaisia asioita, mutta kuitenkin rajallisesti ja harkitusti. Jos Saarnaaja voisi tulla hetkeksi aikaamme, huudahtaisi hän suuressa sydämen tuskassa: ”Juuri tätä tarkoitin aikanaan, mutta en uskonut sen saavuttavan tällaisia mittasuhteita! Jumala armahtakoon teitä!”

Jostakin syystä kiinnostavat säätiedot minua erikoisella tavalla, ehkä siksi että olen selvästi kesän lapsi. Avaan siis radion tai television oikealla hetkellä saadakseni tietää miten pukeutua tai kuinka kauan mahdollisesti voin ulkoilla. Vielä meteorologin ilmestyessä ruutuun olen todella keskittynyt näkemääni ja kuulemaani, mutta hetken kuluttua huomaan puhuttavan Lapin säästä! Mieleni sai ajatukseni karkaamaan ehkä seuraavaan ateriaani tai mielikuvaan jostakin juuri tapahtuneesta, niin että niin selvästi ja jopa pitkään odottamani asia karkasi tietoisuudestani ohi korvieni ja silmieni!

Eikö elämämme ole juuri tällaista hyvin monessa suhteessa? Me odotamme hartaasti jotakin, ja hetken kuluttua huomaamme ohittaneemme sen ajatusten harhaillessa jossakin kaukaisuudessa!

 Mitä puhuja sanoi istuessamme seurakunnallisessa tilaisuudessa? Kunpa vain ei kukaan kokouksen jälkeen tulisi eteemme kysyen mitä pidimme siitä ja siitä puhujan esittämästä asiasta, joka täydellisesti oli mennyt ohi korviemme! Me toki istuimme hyvällä paikalla kaiutinten ollessa ehkä liiankin kovalla, mutta emme kuulleet mitään, tiedostaneet mitään siitä hetkestä, koska mielemme ei ollenkaan ollut paikalla, läsnä!

Joudun aivan uudella tavalla pohtimaan omaa elämääni ja sen merkitystä. Uskon hyvin suuressa määrin tuntevani itseni, mutta jokin sisimmässäni toistamiseen kuuluttaa jotakin aivan uutta olevan tekeillä. En aamulla herätessäni tunne mitään kovin erikoista ja suurta riemua, mutta totean saapuneeni uuteen päivään, uuteen mahdollisuuteen, jonka koen olevan ohitse uskomattoman nopeasti. Kuinka on mahdollista, että on jälleen torstai, koska edellinen tuntuu olleen eilen? Olen tuskin kokenut eläneeni tätä päivää, kun jo on ilta ja pesen hampaani ja siirrän makuuhuoneen pimennysverhoa. Aika tuntuu rientävän siivillä, mutta siitä huolimatta koen aivan käsittämätöntä pitkästyneisyyttä! Kuinka rohkenen tunnustaa jotakin tällaista ihmisille, joille kirjoitan jatkuvasti uskon rohkeudesta ja luottamuksesta Jumalaan?

Päivästä päivään koen kaiken takana olevan Taivaallisen Tahdon ja Tarkoituksen, joka haluaa ohjata elämääni sen sanankohdan mukaisesti, jota hyvin arkaillen olen muutaman kerran lainannut:

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” (Joh.21).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text