”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."(Matt.6).
Inhimillinen mielemme
on aivan kummallinen kapistus, joka loppuun asti pysyy eräänlaisena
arvoituksena itsellemme. Siksi Jumalan Sana niin monella tapaa ilmoittaa
halunsa meidän muuttamiseksemme ja mielemme valtaamiseksi aivan uudenlaisilla,
jumalallisilla alueilla.
”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,
joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla
Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten
kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän
nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan
asti.” (Fil.2).
Meillä saattaa olla
mielestämme muotoa, joka oikeuttaa meidät aivan erityisiin asioihin, etenkin
lähimmäisemme suhteen. Kuvaavinta sille on kai se, mitä Saarnaaja toteaa:
”Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan
kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista
ihmistä hänen onnettomuudekseen.” (Saar.8).
Mielemme on
ratkaisevassa asemassa suhteessamme ihmisiin ja Jumalaamme! Siksi sen tulisi
olla aivan erikoisessa valvonnassa kaikenlaisten ”onnettomuuksien
ehkäisemiseksi”. Sydämemme, sisimpämme, on elämämme tärkein tekijä, koska Sanan
mukaisesti sieltä elämä lähtee. Me voimme antaa sen tarkkailla monenlaisia
asioita, mutta kuitenkin rajallisesti ja harkitusti. Jos Saarnaaja voisi tulla
hetkeksi aikaamme, huudahtaisi hän suuressa sydämen tuskassa: ”Juuri tätä
tarkoitin aikanaan, mutta en uskonut sen saavuttavan tällaisia mittasuhteita!
Jumala armahtakoon teitä!”
Jostakin syystä kiinnostavat
säätiedot minua erikoisella tavalla, ehkä siksi että olen selvästi kesän lapsi.
Avaan siis radion tai television oikealla hetkellä saadakseni tietää miten
pukeutua tai kuinka kauan mahdollisesti voin ulkoilla. Vielä meteorologin
ilmestyessä ruutuun olen todella keskittynyt näkemääni ja kuulemaani, mutta
hetken kuluttua huomaan puhuttavan Lapin säästä! Mieleni sai ajatukseni
karkaamaan ehkä seuraavaan ateriaani tai mielikuvaan jostakin juuri
tapahtuneesta, niin että niin selvästi ja jopa pitkään odottamani asia karkasi
tietoisuudestani ohi korvieni ja silmieni!
Eikö elämämme ole
juuri tällaista hyvin monessa suhteessa? Me odotamme hartaasti jotakin, ja
hetken kuluttua huomaamme ohittaneemme sen ajatusten harhaillessa jossakin
kaukaisuudessa!
Mitä puhuja sanoi istuessamme
seurakunnallisessa tilaisuudessa? Kunpa vain ei kukaan kokouksen jälkeen tulisi
eteemme kysyen mitä pidimme siitä ja siitä puhujan esittämästä asiasta, joka
täydellisesti oli mennyt ohi korviemme! Me toki istuimme hyvällä paikalla kaiutinten
ollessa ehkä liiankin kovalla, mutta emme kuulleet mitään, tiedostaneet mitään
siitä hetkestä, koska mielemme ei ollenkaan ollut paikalla, läsnä!
Joudun aivan uudella
tavalla pohtimaan omaa elämääni ja sen merkitystä. Uskon hyvin suuressa määrin
tuntevani itseni, mutta jokin sisimmässäni toistamiseen kuuluttaa jotakin aivan
uutta olevan tekeillä. En aamulla herätessäni tunne mitään kovin erikoista ja
suurta riemua, mutta totean saapuneeni uuteen päivään, uuteen mahdollisuuteen,
jonka koen olevan ohitse uskomattoman nopeasti. Kuinka on mahdollista, että on
jälleen torstai, koska edellinen tuntuu olleen eilen? Olen tuskin kokenut
eläneeni tätä päivää, kun jo on ilta ja pesen hampaani ja siirrän makuuhuoneen
pimennysverhoa. Aika tuntuu rientävän siivillä, mutta siitä huolimatta koen
aivan käsittämätöntä pitkästyneisyyttä! Kuinka rohkenen tunnustaa jotakin
tällaista ihmisille, joille kirjoitan jatkuvasti uskon rohkeudesta ja
luottamuksesta Jumalaan?
Päivästä päivään koen
kaiken takana olevan Taivaallisen Tahdon ja Tarkoituksen, joka haluaa ohjata
elämääni sen sanankohdan mukaisesti, jota hyvin arkaillen olen muutaman kerran
lainannut:
”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: kun olit nuori, niin sinä
vyötit itsesi ja kuljit, minne tahdoit; mutta kun vanhenet, niin sinä ojennat
kätesi, ja sinut vyöttää toinen ja vie sinut, minne et tahdo.” (Joh.21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti