Rauhan Minä jätän teille!

”Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. …Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen.” (Joh.15).

Paavalin tavoin en voi olla toistamiseen puhumatta samoista asioista. ”Samoista asioista teille kirjoittaminen ei minua kyllästytä, ja teille se on turvaksi.” (Fil.3). Meidän Herrammekin toisti tärkeitä asioita tehdäkseen meille selväksi, mikä on tärkeää Hänen silmissään, ei niinkään meidän. ”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).

Ikävä kyllä me katselemme todella monia hengelliseen elämään liittyviä asioita aivan eri näkökannalta kuin Herramme, aikaansaaden oman loukkaantumisemme. Tämä on osa meidän inhimillistä luonnettamme. Miksihän meille on niin vaikeaa hyväksyä ja oikealla tavalla käsittää, mitä Herramme todella tarkoittaa sanoessaan?:

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).

Jotta todella voisimme olla vapaita pelosta ja turhista murheista, on meidän hyväksyttävä tie, joka johtaa pysyväisesti Herran antamaan rauhaan! Tämä maailma, ”hengellinenkin”, kuuluttaa aivan liian äänekkäästi:

”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon.” (1.Tess.5).

Rauhalla voidaan tarkoittaa niin monia asioita, mutta meille tärkeintä on käsittää mitä Herra tahtoo meille antaa. Maailman kuuluttama ja tyrkyttämä rauha on todellakin petollinen, eksyttävä, puettuna mitä erilaisimpiin lupauksiin. Useimmiten ne näkymättömästi perustuvat rahaan, varallisuuteen. Ihminen turvautuu omaisuuteensa ja mahdolliseen väestönsuojaansa, jossa ei ole tilaa muille kuin omalle perheelle.

Uskonnollinen maailma on mitä eksyttävin juuri tässä ajassa, vedoten vain tiettyihin, tarkkaan valittuihin sanankohtiin. Vedotaan Herran omiin sanoihin, jättäen kuitenkin huomioimatta mitä Hän myöskin on sanonut! Toistamiseen on meidän muistutettava, että ihminen ei elä vain leivästä, eikä myöskään ihmisen valitsemista sanankohdista, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta on lähtenyt ja lähtee vielä tänäänkin!

Meidän hurskaatkaan ajatuksemme eivät välttämättä ole Herran ajatuksia:

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes.55).

Miksi Herramme niin korostaen sanoo meille, rakkaasti katsoen?:

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.”

Kyllä, niin Hän sanoo meillekin juuri nyt, tässä ajassa! Erikoisesti Hän haluaa meidän ymmärtävän mitä Hän tarkoittaa sanoessaan, ettei Hän anna meille niin kuin maailma antaa!

”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys. Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.” (Joh.10).

Kuinka helppoa onkaan loukkaantua Herraamme ymmärtämällä väärin mitä Hän tarkoittaa elämällä ja yltäkylläisyydellä!

Puhukaamme siitä ensi kerralla!