”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on;
sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me
turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi
ihminen minulle tehdä?’ Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille
Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa
heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…” (Hebr.13).
Tietyt piirit antavat
meidän ymmärtää, että juuri tässä ajassa pätevät vain sille tarkoitetut
sanankohdat, eli voimme julistaa ainoastaan heidän määrittelemiänsä asioita. Useimmiten
se tarkoittaa, ettei meillä itsellämme ole mitään sanottavaa, vaan meidän tulee
sanasta sanaan toistaa vain sitä, mitä joku armoitettu julistaja menneisyydessä
on julistanut (tai julistaa vieläkin)! Siten on melkoisella tarkkuudella
rajattu itse kunkin suunsa aukaisijan oikeutukset ”Sanan selittämiseen”! Tavallaan
tämä on ymmärrettävää niitä puhujia ajatellen, jotka jo puheensa aluksi
toteavat olevansa epävarmoja puhumansa asian todellisuudesta. Mutta mitä meidän
tulee omalla kohdallamme ajatella kaikesta tällaisesta lainauksemme johdosta?:
”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa;
katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän
uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.
Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…”
Voimme selvääkin selvemmin
nähdä kirjoitetusta Sanasta, miten kaikki todelliset jumalanpalvelijat Uudessa Liitossa
perustivat esittämänsä, (paremminkin Pyhän Hengen esittämät) asiat jo
edesmenneisiin profeettoihin ja heidän puheisiinsa. He saattoivat sanasta sanaan
lainata Jumalan aikanaan puhumaa, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta toivat esiin
oman aikansa Valon kyseisiä asioita koskien, omin, Pyhän Hengen antamin sanoin.
Eli kukaan Kirjoitusten henkilöistä ei vain sanasta sanaan siteerannut jonkun
aikaisemman sananpalvelijan puhetta, vaan jo puhutun Sanan rohkaisemana ja
innoittamana yhdisti aikansa tapahtumat ja kehityksen jo puhuttuun! Kuinka minua
aina ovatkaan rohkaisseet Herramme omat sanat:
”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija
herraansa suurempi.' Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos
he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin
sanastanne.” (Joh.15).
Meille on uskottu
neljä Evankeliumia, jotka kertovat täysin samoista asioista, mutta kuitenkin
Pyhän Hengen eri henkilöiden kautta tallentamina. Eri kirjeillä on eri
tallentajat, mutta siitä huolimatta ne ovat täydellisessä sopusoinnussa
keskenään, puhuen samoista asioista, mutta erilaisista näkökulmista,
lopputuloksena:
”Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.”
Koko Jumalan Sana
perustuu Sanan, Herran Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemiseen:
”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on
Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi: ’Loistakoon
valkeus pimeydestä’, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden
tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima
olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” (2.Kor.4).
”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole
kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa
tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat
puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2.Piet.1).
Siksi vakava kehotus
meille juuri nyt!:
”Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti