Uusi luomus!

”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta. Sillä: ’kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.’ Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.” (1.Piet.1).

Mitähän todellisuudessa ja aivan käytännössä me ymmärrämme uudestisyntymällä? Emme ole tainneet koskaan ajatella sitä tarkemmin? Sen kai pitäisi tulla esiin niin sanoinamme kuin tekoinammekin, joista meidät kohtaavat voivat päätellä jotakin sen merkityksestä ja vaikutuksesta. Mikä ja mitä on uudestisyntynyt, kuinka suuri osa meitä? Jos lihamme kerran on kuin ruoho ja sen kauneus yhtä kestävä kuin ruohon kukkanen, niin…

Kyseistä sanankohtaa lainattiin nuoruusvuosinani melko useasti ja siitä puhuttiin paljonkin muistutuksena katoavaisuudestamme ja päiviemme epävarmuudesta. Mutta mistä nyt, juuri tässä ajassa, meitä halutaan muistuttaa ja herätellä ajatellaksemme tulevaa? Mitä on kaiken terveydenhuoltouudistuksen takana ja mitä sillä tahdotaan kertoa kansalaisillemme? Mitä meille tahdotaan viestittää ja mihin viedä ajatuksemme?

Oikeastaan mikään kuulemamme tai kohtaamamme ei saa meitä todenteolla ajattelemaan todellista olemustamme hyvin hauraina ja arvaamattomalla hetkellä toimintamme lopettavina. Onko kaiken päätekijä ja ratkaisevin seikka sittenkään terveydenhuollossa vaan jossakin aivan muualla?

”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”

Miksi Sanassa puhutaan niin paljon keskinäisestä rakkaudesta ja toinen toisensa huomioimisesta? Milloin todella käsitämme, että vaikka omalla tavallaan on kysymys mitä henkilökohtaisimmasta uskosta ja yhteydestä Herramme kanssa, me emme uudestisyntymän jälkeen enää ole erillisiä linnakkeita, vaan osa aivan uutta, näkymätöntä Jumalan Maailmaa, Valtakuntaa, kansalaisuutta. Me olemme tulleet osaksi Itse lihaksi tulleen Herran Jeesuksen Kristuksen Ruumista!

”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään…”

Mistä on todella kysymys uudestisyntymässä? Meidän syvimmän olemuksemme muuttumisesta, Uuden Elämän meihin tulemisesta, Totuuden meissä asumisesta!

”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.” (2.Kor.5).

Missä kaikkialla tämä uusi luomus on selvästi havaittavissa vieraillessamme erilaisissa hengellisissä piireissä? Kuinka monta uuttaa luomusta voimme valokuvata jo ulkonaisen olemuksen perusteella?

”Sillä: ’kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti.’ Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.”

Ulkonainen olemuksemme on siis kuin ruoho ja yhtä katoavainen! Mutta, mutta… Herran Sana pysyy iankaikkisesti! Olemmeko siis osa tuota Sanaa?

”Ja tämä on se Sana, joka on teille ilosanomana julistettu.”

Muistatte varmaankin sisaren, joka joutui sairaalaan ja jonka puolesta olemme rukoilleet! Hän oli jo välillä paremmassa kunnossa, mutta joutui uudellen sairaalahoitoan. Muistakaamme häntä ja hänen suurta perhettään Herran edessä! Mehän olemme kaikki samaa suurta Jumalan perhettä!