”'Minä olen Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala ja Jaakobin Jumala'? Ei
hän ole kuolleitten Jumala, vaan elävien. Suuresti te eksytte.” (Mark.12).
Missä asiassa voisi
ihminen enemmän eksyä kuin uskottelemalla itselleen, ettei tässä ajassa enää
ole olemassa sitä Jumalaa, jota vielä sota-aikana aivan erikoisella tavalla
rukoiltiin ja etsittiin Hänen apuansa? Miksi niin harva on todella halukas
lukemaan Vanhaa Testamenttia? Koska sen sivuilta voidaan toistamiseen lukea
siitä, kuinka ihmiset hädässään kääntyivät Jumalan puoleen, mutta avun saatuaan
unohtivat hyvinkin pian saamansa avun!
Jos luemme ainoastaan
Uutta Testamenttia, on helppo unohtaa ihmisen todellinen, inhimillinen luonne
ja olemus. On helppoa vedota Herraan Jeesukseen Kristukseen, jonka välityksellä
Jumalamme osoitti ajatuksensa ja rakkautensa ihmistä kohtaan. Mutta näin
osoitettu rakkaus ja huolenpito eivät ole muuttaneet Jumalamme olemusta ja
sitä, että Hän yhä vielä on samalla Tuomion Jumala. Hän katsoo hyvin pahaksi
sen, jos ihminen kaiken Hänen osoittamansa rakkauden jälkeen kääntää selkänsä
Hänelle, ja jopa väittää ettei Häntä ole olemassakaan!
Ihmisen todellinen
luonne ja olemus eivät voi muuttaa mitään Jumalassa ja Hänen Olemuksessaan! Murheellisinta
ihmiskunnan historiassa on se, kuinka suuressa määrin inhimillinen,
uskonnollinen viisaus on koonnut kaikenlaista väärän kuvan antavaa aineistoa
jumalallisen suunnitelman peitteeksi. Kuvaavinta tälle on kai se, kuinka
Pyhässä Maassa jokaisen hengellisen tapahtumapaikan päälle on rakennettu
jonkinlainen rakennelma, niin ettei alkuperäistä tapahtumapaikkaa voi ollenkaan
nähdä. Millaisen kuvan siis paikalla vieraileva pyhiinvaeltaja saa Jumalasta,
jonka vaikutuksesta niin monenlaista tapahtui jumalallisen suunnitelman
toteuttamiseksi? Samaa voimme kysyä kaikkialla länsimaissa, omassa
maassammekin!
Olkoon sitten kysymys
mistä tahansa Jumalan alulle panemasta herätyksestä tai etsikonpäivästä, on se
hautautunut inhimillisten, suoranaisiin kultteihin perustuvien ajatussuuntien
alle! Tarvitaan melkoinen vaiva alkuperäisen esiin kaivamiseksi. Siksi Jumalamme
on jatkuvasti joutunut tekemään uutta ja aloittamaan kuin alusta, koska Hän ei
todellakaan ole kuolleitten kirkkokuntien ja niiden jäsenten Jumala, vaan
elävien Jumala!
Jumala on paljastanut
tahtonsa ja suunnitelmansa sellaisella selvyydellä ja varmuudella, ettei mikään
inhimillinen tekijä voi niitä horjuttaa tai tehdä tyhjäksi, mutta ihminen voi
kylläkin tehdä jumalallisen suunnitelman tyhjäksi omalla kohdallaan:
”Mutta hän sanoi heille: ’Oikein Esaias on ennustanut teistä,
ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua
huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he
palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.' Te hylkäätte
Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.’ Ja hän sanoi heille: ’Hyvin
te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne… …Te teette
Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet.
Ja paljon muuta samankaltaista te teette’.” (Matt.7).
Kuinka voisimme
Elävän, Elävien Jumalan kanssa tekemisissä ollessamme syyllistyä edellä
kerrotun kaltaiseen, historian todistaessa kaiken jumalallisen vaikutuksen
hengellisten silmiemme edessä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti