Kenen uskoa seuraamme?

”Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…” (Hebr.13).

Huomatkaamme mitä lainauksemme todella sanoo! Ketkä meidän tulee huomioida, keitä muistella? Keiden uskoa voimme seurata, pitää esimerkkinämme? Kruunuja ei jaeta alussa, puolivälissä, vaan lopussa!

”Jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa!”

Olemme kai jo kyllästymiseen asti puhuneet julistajista ja opettajista ja johtajista, jotka ovat toimineet periaatteen mukaisesti:

”Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.’” (Matt.15).

Kuka meistä haluaisi olla osallisena toimintaan, joka perustuu kylläkin näennäiseen hengellisyyteen, ihmisten kehittelemiin ajatusrakennelmiin, mutta joka ikuisuutemme kannalta on turhaa ja ajan tuhlausta?

”Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella. Ottakaa, veljet, vaivankestämisen ja kärsivällisyyden esikuvaksi profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.” (Jaak.5).

Kuka voisi vielä lukemamme jälkeen esittää väitteen, ettei Jumalamme ole antanut meille selviä ohjeita tätä aikaa koskien? Kuka rohkenee väittää, ettei Hän enää puhu meille Sanansa kautta?

Me kiinnitämme liikaa huomiota näennäisiin asioihin ja kuljemme siten aivan yksinkertaisten jumalallisten elämänohjeiden ohitse!

Herramme tietää todella tarkkaan mitä me tarvitsemme selvitäksemme voittajina kaikesta kohtaamastamme:

”Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä. Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.”

Kärsivällisyys on tämän hetken ykköstarpeemme, jotta todella vahvistaisimme valvomalla ja rukoilemalla sydämemme. Koskaan aikaisemmin emme ole kohdanneet nykyisen kaltaista todellisuutta, joka sellaisella tavalla kuuluttaa meille Herran tulemuksen läheisyyttä ja sitä, mistä nykyään ei juuri missään kuule puhuttavan: ”Katso, Tuomari seisoo ovella!”

”Mikä ihmisestä lähtee ulos, se saastuttaa ihmisen. Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha lähtee sisästä ulos ja saastuttaa ihmisen.” (Mark.7).

Edellisen olemme aina tiedostaneet melko selvästi, mutta kotitehtävänämme pohtikaamme, mitä tarkoittaa nimenomaan tässä ajassa:

”Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.”