Pettymyksiä?

”Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” (Matt.11).

Mitä odotimme elämältä uskoon tultuamme? Rohkenemmeko edes ajatella, saati sitten lausua ääneen todellisia tuntemuksiamme tämän elämämme ratkaisevimman päätöksen vaikutuksista? Minä uskon kirjoittavani nyt rehellisille ja vilpittömille vaeltajille. Kaikki ei kai ole mennyt juuri siten kuin odotimme saamamme opetuksen mukaisesti!?

Uskonelämäni alkuvaiheissa olin todella ymmälläni kuunneltuani eri hengellisten ryhmien opetusta. Miksi sellainen levottomuus valtasi niin usein mieleni? Toisaalta useimmat vakuuttivat minulle kaikkien ongelmieni olevan ohitse, koska olin uskovainen. Siitä kai edustavimpana kuvana eräässä vaiheessa autossa radiosta kuulemani selostus ns. Jeesus-marssilta. Aluksi sain kuulla melko äänekästä naisen naurua, josta selostaja totesi: ”Kun uskot Jeesukseen, näin hulvattoman riemun saat kokea joka päivä!”

Mikä sitten olisi kuvaus toisesta laidasta? Eräät olivat antaneet ymmärtää kaikkien ongelmien olevan ohi lopullisesti, mutta entä nyt sitten? Sain nuorena uskovaisena kuulla yhtä vakuuttavalla tavalla, että jos tänään olen onnellinen ja kaikki näyttää olevan hyvin, on se varma merkki siitä, että huomenna voi tapahtua jotakin aivan kauheata! Sille ikään kuin vahvistuksena oli mielessä toinen julistaja, joka oli kehottanut rukoilemaan vaikeuksia, sotaa ja sairautta!

Mieleeni ei voi olla tulematta sanankohta:

”Sillä ’teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa’, niinkuin kirjoitettu on.” (Room.2).

Sama tilanne on omalla tavallaan vallinnut kautta aikojen. Jumalan asia on tullut silmätikuksi ja loukkauksen aiheeksi kaikenlaisen väärän opetuksen ja korostuksen johdosta. Kuinka pelottava onkaan jo pelkkä ajatus tällaisten asioiden välikappaleena olemisesta!

”Mutta voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun suljette taivasten valtakunnan ihmisiltä! Sillä itse te ette mene sisälle, ettekä salli meneväisten sisälle mennä.” (Matt.23).

Uskonnollinen opetus voi siis olla esteenä kaikelle jumalallisten asioiden aidolle kokemiselle. Vääränlainen opetus ja asenne saattavat hetkeksi innostaa ihmisiä uskonnollisuuteen, mutta kun käytännön todellisuus pakostakin töksähtää eteen jossakin vaiheessa, on tuloksena enemmän pahaa kuin hyvää! Julistajalla itsellään ei ehkä ole mitään tekemistä aidon Pyhän Hengen toiminnan kanssa, koska hän on omaksunut vain kirjaimen, senkin osittain, mutta silti hän aivan todellisesti ja aidosti sulkee etsivien ihmisten sydänten ovet aikaansaaden loukkaantumisen Itse Jeesukseen! Kuinka pelottava, suorastaan kauhistuttava ajatus!

”Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan: 'He ovat vihanneet minua syyttä.' Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä, totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta. Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani.

Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi. He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Mutta tämän minä olen puhunut teille, että, kun se aika tulee, te muistaisitte minun sen teille sanoneen.” (Joh.15).