Kun minulle sopii! 1

”Muutamien päivien kuluttua Feeliks tuli vaimonsa Drusillan kanssa, joka oli juutalainen, haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks ja sanoi: ’Mene tällä haavaa pois, mutta kun minulle sopii, kutsutan sinut taas.’” (Apt.24).

Miksihän tämä kuulostaa niin voimakkaasti ajankuvalta? Vielä sängyssä, puoliunessa, huokasin Herran puoleen ja kyselin mistä tulisi tänään kirjoittaa. Lukijamäärä on kasvanut käsittämättömällä tavalla eikä ole ollenkaan samantekevää mistä kirjoitetaan. Mielessäni alkoivat selvästi toistua sanat: ”Kun minulle sopii, kutsutan sinut!”

Feeliksillä oli kuulemma hyvin tarkka tieto ”tästä tiestä”, kuten tässäkin ajassa aika monella kuulijallamme. Hän aivan selvästi mielellään kuunteli puhetta Jeesuksesta ja uskosta, joka aikaansai sellaista liikehdintää kaikkialla. Mutta mitä kertoo meille tänä päivänä hänen asenteensa Paavalia ja kristillisyyttä kohtaan? Koko läntinen maailma on ns. kristillisyyden läpitunkema siinä määrin että on tuskin kotia jossa ei olisi Raamattua ja kirkkoja on enemmän kuin kukaan todella käsittää. Mutta miksi ei kristillisyys näy päivittäisessä elämässämme sen enempää? Miksi massojen liikehdintä sellaisella tavalla asettaa kyseenalaiseksi jo vuosisatojakin hyväksi nähtyjä asenteita ja kristillisiä näkemyksiä?

On siis havaittavissa ehkä kaikkien aikojen suurin ”hengellinen” liikehdintä kaikkialla, vaikka monet piirit huutavat apua uuspakanallisuuden leviämisen johdosta! Mutta mitä tarkoituksia ja mitä päämääriä palvelee nykyinen liikehdintä kristillisyyden parissa? Selvästikään ei tahdota päästä eroon hengellisistä perinteistä ja tavoista, koska niillä kaikesta huolimatta nähdään olevan suuri merkitys ainakin hallinnollisessa mielessä! Olemmeko todella tulleet ajatelleeksi sitä? Uskonnollisuus on selvästikin aina ollut maallisen hallinnon toinen jalka, jollei sitten aivan puolet päästä!

Mitä siis on tapahtunut ja tapahtuu tällä alueella, kun selvästi voimme nähdä aidon kristillisyyden olevan kaikkea muuta kuin hallintaa ja vallan käyttöä? Tämänpäiväinen lainauksemme antaa mitä selvimmän kuvan ja esimerkin niin maallisesta kuin henkilökohtaisestakin vallan käytöstä. Usko voidaan nähdä sallittavana ja toivottunakin asiana, mutta ei sellaisena kuin mitä sen esittävät kaikki Raamattua ainoana auktoriteettinaan pitävät persoonat ja piirit!

Feeliks selvästikin mielellään kuunteli Paavalia tiettyyn rajaan asti. Hän oli kiinnostunut uskonnosta kai yleensäkin, mutta tämä mies hänen edessään edusti selvästikin jotakin aivan ainutlaatuista suuntausta. Tässä suhteessa hän on varmaankin todella hyvä esimerkki tämänkin ajan ihmisistä, uskovaisistakin! On mukavaa ja hurskasta mieltä liikuttavaa osallistua erilaisiin hengellisiin tapahtumiin, etenkin koska ihminen haluaa olla osallinen hyviin asioihin. Hän tietää olevan kysymys hänen iankaikkisesta päämäärästään, jota kaikesta pakanallisuuden lisääntymisestä huolimatta aika moni tavoittelee, varmuuden vuoksi!

Mutta, mutta! On olemassa aivan käsittämättömän suuria ”muttia” matkamme varrella! Niin oli Feeliksinkin kohdalla!

”…haetti Paavalin ja kuunteli hänen puhettaan uskosta Kristukseen Jeesukseen. Mutta kun Paavali puhui vanhurskaudesta ja itsensähillitsemisestä ja tulevasta tuomiosta, peljästyi Feeliks…”

Kaikki on hyvin aika pitkälti hengellisen elämän alueella, mutta kun aihepiiri ainakin aitojen uskovaisten kyseessä ollessa ei perustukaan eri ihmisten mieltymyksiin, vaan jokaiseen sanaan joka Jumalan suusta lähtee, tapahtuu aikamoista peljästymistä!

Jatkettaisiinko tästä seuraavalla  kerralla, jos Herra suo?