Jeesus Kristus on sama! Osa 4

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’ Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa; katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa. Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä…” (Hebr.13).

Kuinka moninaisia ongelmia meille aiheuttavatkaan ihmisten mielipiteet ja ajatukset! On paljon auttamisen halua ja uskoa omien kokemusten tuomaan viisauteen ja jopa hallintaoikeuteen toisten ihmisten kohdalla! Ihmisellä on jo geeneissään jonkinlainen ja – asteinen tarve hallita ja vallita kanssamatkaajiaan. Kuinka kaukana tämä onkaan jumalallisesta suunnitelmasta ja tahdosta:

”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” (Room.12).

Olemmeko koskaan todella tulleet ajatelleeksi, millaisia asioita vilpitön rakkaus kammoksuu ja missä se pyrkii riippumaan kiinni? Mistä voimme ottaa esimerkkiä omaan elämäämme voidaksemme toteuttaa kaikkea meiltä odotettua? Millainen tulee meidän esimerkkimme olla?

”…sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’”

Kuinka turvallisella mielellä voimme sanoa saman läheisistämme tai yleensä kohtaamistamme ihmisistä? Kuinka voi olla mahdollista, että olemme sellaisessa määrin kokeneet hylkäämistä ja suoranaista jättämistä juuri niiden taholta, joilta odotimme hyväksymistä ja ”toinen toisensa kunnioittamista”? Ihmiset ovat siis tehneet meille kaikkea mahdollista, mutta heidän valtansa on aina päättynyt ja päättyy sisimmän olemuksemme kohdalla!

”Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.” (Matt.10).

Olemme tulleet aikaan, jossa meidän on kiinnitettävä katseemme Häneen, joka ei meitä hylkää eikä jätä, koska Hän pysyy samana eilen ja tänään ja iankaikkisesti. Uskokaamme, että Hän yhä vielä löytää inhimillisiäkin kanavia ilahduttaakseen mieltämme!

”Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).