Määrätty vaikutusala

”Odota yksin Jumalaa hiljaisuudessa, minun sieluni, sillä häneltä tulee minun toivoni. Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä horju. Jumalassa on minun apuni ja kunniani. Minun väkevyyteni kallio, minun turvani on Jumala. Turvatkaa häneen joka aika, te kansa; vuodattakaa hänen eteensä sydämenne. Jumala on meidän turvamme. Sela. Vain tuulen henkäystä ovat ihmiset, vain valhetta ihmisten lapset: kaikki he nousevat vaa'assa ylös köykäisempinä kuin tuulenhenkäys.” (Ps.62).

Eilen puhuimme vertailemisesta, jota useimpien elämä on melko täynnä. Kaiken merkitys on kiinni tavoitteistamme, jotka voivat olla hengellisesti hyväksyttäviä tai täysin maallisiin mittapuihin sidottuja. Ihmisen perusluonteessa on halu parhaan mahdollisen saavuttamiseen, mikä etenkin maallisella alueella merkitsee usein jonkin sellaisen omimista, mikä todellisuudessa kuuluu lähimmäisellemme. Huh, huh, sama pätee aivan käsittämättömällä tavalla ns. uskonnolliseen maailmaankin! Vanha suomalainen sanonta kuuluu, ettei kukaan ole niin kateellinen kuin kalamies. Ei pidä paikkaansa, kukaan ei voi olla sen kateellisempi kuin väärämielinen uskovainen!!! Antaisikohan siihen jonkinlaista selvyyttä seuraava lainaus?:

”Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä. Me taas emme rupea kerskaamaan yli määrän, vaan ainoastaan sen määrätyn vaikutusalan mukaan, minkä Jumala on asettanut meille määräksi, ulottuaksemme teihinkin asti. Sillä me emme kurota itseämme liiaksi…” (2.Kor.10).

Joka kuuseen kurkottaa (kurottaa), se katajaan kapsahtaa. Jumalan määräämä vaikutusala on jokaiselle todella kääntyneelle ja Ristin koulua käyneelle melko selvä asia, etenkin lukuisien kompastumisten ja revähtymien johdosta. Joka korkealle kurottautuu, katsokoon tarkoin missä ja miten seisoo! Tämä oppi ei imeydy koulutettaviin aivan vähällä, siitä todisteena kohtaamamme arpinaamat ja ontumistaan peittelevät kanssamatkaajat! Monetkaan rakkaudelliset lyönnit ja Jumalamme aikaansaamat kuritukset eivät helposti karsi pois tarvettamme (usein niin taitavasti kätkettyä) itsetehostukseen ja itsensä suosittelemiseen! Voi, kuinka lahjomaton onkaan meille uskottu sovituksen virka, joka sitoo meidät Taivaallisen laki/ohjekirjan noudattamiseen pienintä piirtoa myöten!

”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.” (Matt.7).