”Sentähden, kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille; sillä tämä on laki ja profeetat.” (Matt.7).
Tämä ei ole mikään
vieras asia meille kenellekään, päinvastoin olemme lainanneet sitä elämämme
aikana lukemattomia kertoja. Jos tämä ei ole toiminut tai ei toimi kohdallamme,
voi syyttävä sormi osoittaa vain itseemme! Kummassakohan on enemmän puutetta,
tekemisessämme vai tekemättä jättämisessämme? Jotta ymmärtäisimme asiayhteyden
paremmin, tulisi lukea koko luku. Aivan edellä sanotaan:
”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa,
niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja
kolkuttavalle avataan. Vai kuka teistä on se ihminen, joka antaa pojallensa
kiven, kun tämä pyytää häneltä leipää, taikka, kun hän pyytää kalaa, antaa
hänelle käärmeen? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne
hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin teidän Isänne, joka on taivaissa,
antaa sitä, mikä hyvää on, niille, jotka sitä häneltä anovat!”
Olemme edellisillä
kerroilla puhuneet jo kahteen kertaan vertailemisesta. Mihin ja keneen meidän
tulisi verrata omaa itseämme ja asenteitamme? Selvästikään ei ainakaan omaan
itseemme:
”Sillä me emme rohkene lukeutua emmekä verrata itseämme eräisiin, jotka
itseänsä suosittelevat; mutta he ovat ymmärtämättömiä, kun mittaavat itsensä
omalla itsellään ja vertailevat itseään omaan itseensä.” (2.Kor.10).
Koko Kirjoitusten
todistus perustuu siihen, kuinka langenneelle ihmiselle ainoastaan Jumala Itse
ja Hänen Elämänsä voi olla todellisena esikuvana ja esimerkkinä. Jo Paavali
toteaa inhimillistä mieltä raapivalla tavalla:
”Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään
hyvää.” (Room.7).
Kuin pisteeksi iin
päälle Jaakob todistaa:
”Älkää eksykö, rakkaat veljeni. Jokainen hyvä anti ja jokainen
täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole
muutosta, ei vaihteen varjoa.” (Jaak.1).
Kirjoitusten täyttyminen
elämässämme on siis aivan inhimilliselle mielelle käsittämättömällä tavalla
kiinni omista asenteistamme ja tekemisistämme! Armosta kiinni ja armoa on toki
kaikki, mutta pohjimmaltaan me itse päätämme kuka ja mikä pitää kädessään
elämämme ohjainsauvaa!
”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on
vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. Mutta kaikki on Jumalasta,
joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille
sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä
kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen
sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa
meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne
Jumalan kanssa.” (2.Kor.5).
Taitaa olla niin,
että vain uusi luomus voi oikealla tavalla toteuttaa päivän tekstimme!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti