Enemmän kuin mitä ymmärrämme!

”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.” (Ef.3).

Kuinka riippuvaisia todellisuudessa olemmekaan Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta! Me ojentaudumme elämässämme hyvin suuressa määrin maallisten tarpeidemme ja oman ymmärryksemme mukaisesti, esittäen rukouksissamme asioita ja toivomuksia, jotka Korkeampi Ymmärrys näkee eri tavalla. Millaiset voimat meissä vaikuttavat tässä inhimillisen järjen kukoistuksen ajassa?

Erikoisesti sisintäni koskettavat sanat: ”…sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa…” Aivan lähellämme vaikuttavat mitä erilaisimmat voimavaikutukset, avaruudet, jotka eivät selvästikään toimi meidän parhaaksemme! Meidän sisin olemuksemme, sydämemme, on kuin eräänlainen varastohuone, jonka tilat pyrkivät täyttymään usein vastoin omaa vaikutustammekin, jos emme ole varovaisia! Kuinka helposti unohdammekaan olevamme hengellisessä ja henkisessä taistelussa, jossa erilaiset voimat ja puolueet käyvät kamppailua meistä ja meidän vaikutuksestamme!

”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.” (Snl.4).

Koko elämämme ja ikuisuutemme kannalta on ehdottoman tärkeää olla tietoinen siitä, millaiset henkivallat ja voimat meissä vaikuttavat!

”Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa…”

Hengellisellä alueella me emme voi turvata omaan viisauteemme ja ymmärrykseemme, vaan tarvitsemme Ylhäältä tulevan Elämän, joka Pyhän Hengen vaikutuksesta välittää meille kaiken tarvitsemamme. Tämä Elämä asuu meissä uudestisyntymän kautta, mutta meidän on sallittava sen hallita olemustamme, sydäntämme, kalleimpana aarteenamme.

”Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen? Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: ’Missä on sinun Jumalasi?’” (Ps.42).

Kuinka tärkeätä onkaan sydämemme todellinen asenne kaikkea kohtaamamme ja tarvitsemamme suhteen:

”…hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.”

Miksi ei kaipaamamme Voima ilmene selvemmin ja näkyvämmin? Se on toki meissä ja kanssamme, mutta minkä tulisi olla omalla kohdallamme toisin? Sitä miettikäämme! Miksi niin usein joudumme huokaamaan ja huutamaankin: ”Missä on minun Jumalani!”