”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka
Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne
omat? Sillä te olette kalliisti ostetut.
Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”
(1.Kor.6).
Olen joskus aikanaan kirjoittanut
siitä, kuinka ihmiset kehuskelevat kaikesta tekemisestänsä hengellisessä
maailmassa. He lainaavat sanankohtaa:
”…älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee…” (Matt.6).
Tämän he näkevät yhteydessä
sanankohtaan:
”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä
olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette
tehneet minulle… Silloin vanhurskaat
vastaavat hänelle sanoen: 'Herra, milloin me…” (Matt.25).
Ihminen voi siis vedota näiden
sanankohtien perusteella siihen, ettei ole lainkaan tarvetta tehdä jotakin
tietoisesti, vaan kaikki hyvä tekeminen tapahtuu ihmiselle itsellekin salassa. Kun
nyt kerran puhumme ihmisen ruumiista/kehosta, emme voi välttyä ajattelemasta
paljonkin puhumiamme untuvapeitteitä, joiden alla valtava määrä kristikansaa
makaa unessa tai ainakin puoliunessa, uskoen sielunsa vaeltelevan kaikkialla
tehden kaikenlaista hyvää, josta hän sitten aikanaan saa kiitosmaininnan! Voisiko
kaikki olla näin yksinkertaista, jo aivan maalaisjärjellä ajatellen?
”Siis, rakkaani, samoin kuin aina olette olleet kuuliaiset, niin
ahkeroikaa, ei ainoastaan niinkuin silloin, kun minä olin teidän tykönänne,
vaan paljoa enemmän nyt, kun olen poissa, pelolla ja vavistuksella, että
pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että
tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja
epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat
Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä, joiden joukossa te
loistatte niinkuin tähdet maailmassa, tarjolla pitäessänne elämän sanaa,
ollen minulle kerskaukseksi Kristuksen päivänä siitä, etten ole turhaan juossut
enkä turhaan vaivaa nähnyt.”
(Fil.2).
Eikö tämä olekin todella kaukana
ihmisen itsensä valitsemasta levosta untuvapeitteen alla ja kuvitelmasta, että sielu
liikkuu vapaana kaikkialla tehden hyviä tekoja? Lainauksessamme on ajatuksia,
joita ei voida käsittää väärin.
”…sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että
tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja
epäröimättä…”
Nurisematta ja epäröimättä! Eikä tämä
todistakin melkoisesta tietoisuudesta kaiken sen suhteen, miten tulee olla
elämässämme? Jumalan vaikutus ja tahtomme määrittäminen perustuvat aivan
samoihin tekijöihin kuin Herramme Jeesuksen Kristuksen maallisen vaelluksen aikana,
Hänen todistaessaan hengellisestä tietoisuudestaan:
”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään
tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee,
sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle
kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja
kuin nämä, niin että te ihmettelette.” (Joh.5).
Jos näin oli Herramme Jeesuksen
Kristuksen maanpäällisen vaelluksen aikana, kuinka voisi meidän kohdallamme
olla toisin? Meitä ei totisesti ole kutsuttu itse valitsemaamme ”hengelliseen
lepoon”, vaan:
”…pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne
avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä,
itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta,
jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta.
Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla
toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
tuntemisessa.” (2.Piet.1).
Kaikki perustuu siis Herramme
Jeesuksen Kristuksen ja Isän tahdon tuntemiseen!
”Herra, sinä saatat meille rauhan, sillä myös kaikki meidän tekomme
olet sinä tehnyt. Herra, meidän Jumalamme, meitä ovat vallinneet muut
herrat, et sinä; sinua yksin me ylistämme, sinun nimeäsi.” (Jes.26).
Erikoisesti tässä ajassa ”kaikenlaiset
herrat” tarjoavat meille houkuttelevia ”älyuntuvapeittoja”, joiden alla
sielumme kuvittelevat vaeltelevansa ”reaalimaailmoissa”, suorittaen ”hengellistä”
palvelusta, tehden itselleenkin salaisia hyviä tekoja!
Kuinka valtavaa onkaan siis saada
olla osa Häntä, joka on Tie, Totuus ja Elämä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti