Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä!

”Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa. Niinkuin et tiedä tuulen teitä etkä luitten rakentumista raskaana olevan kohdussa, niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka kaikki tekee. Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.” (Saar.11).

Olisikohan yksi suurimmista vaaroista hengellisen elämän alueella juuri se, että me alamme liiallisella innolla tarkkailla mitä erilaisimpia tapahtumien ja kehitysten tuulia, unohtaen pohjimmaisen olemisemme merkityksemme? Me seuraamme pilvien liikkeitä ja usein synkänkin värisiä auringonlaskuja, vakuuttuneena siitä, että jotakin aivan erikoislaatuista on tapahtumassa, maailmanlaajuisestikin.

Jo pilviin katsomalla voi päätellä sen ajan lähenevän, jolloin ihmiskunta on vastaava kaikesta toiminnastaan ja jumalankielteisyydestään. Onko tämä osa sitä tapahtumaketjua, josta Herramme puhui ja kehotti nostamaan katseemme? Mutta jos näemme vain synkät pilvet ja erikoisen värisen taivaan, saatamme rohkaistumisen sijasta masentua ja mennä tarkistamaan onko Herramme meille jättämä omaisuus kyllin syvälle piilotettuna!

”Joka tuulta tarkkaa, ei kylvä; ja joka pilviä pälyy, ei leikkaa.”

Kuinka laajasti onkaan levinnyt ajatus ja näkemys niin viimeisistä hetkistä, ettei enää kannata tehdä juuri mitään hengellisellä alueella, ihmisten kootessa lahjojensa ja Jumalan antamien kykyjen ylle kaikenlaisia peitteitä ja koreja! Pelätään antaa valonsa loistaa lisääntyvän pimeyden keskellä ja antaudutaan yleiseen ”hengellisyyteen”, joka ei oikeastaan vaadi enää mitään.

Yhä useampi hengellinen yhteisö toimii niin kuin eräässä suomalaisessa dokumentissa todettiin: Kannattaa kuulua siihen ja siihen hengelliseen yhteisöön, koska se ei vaadi mitään ponnisteluja ja autuuttaa kaikki seuraajansa! Samalla todettiin ilmiömäinen ristiriita oman maamme ja itäisen naapurimme välillä. Samalla kun Suomessa koko hengellinen toiminta supistuu ja kuihtuu, rakennetaan naapurissamme uusia kirkkoja!

”…niin et myöskään tiedä Jumalan tekoja, hänen, joka kaikki tekee. Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.”

Meidät on kutsuttu tehtävään ja toimintaan, jossa meidän ei tule liiaksi kiinnittää huomiotamme omaan tekemiseemme ja kykyihimme, jotka vain näyttävät olevan riippuvaisia vallitsevista olosuhteista. Yhden leiviskän saanut jo alun pitäen varautui tuleviin ongelmiin piilottamalla velvollisuutensa. Me emme monestikaan tiedä tarkemmin Jumalan tekoja, mutta siitä huolimatta meidät on velvoitettu ja kutsuttu niitä tekemään!

Tässäkään ajassa meidän ei tule liiaksi kiinnittää huomiota hengellisiin säihin ja olosuhteisiin, vaan toimintamme tulee jatkua loppuun asti, tietoisena siitä että olemme ansiottomia palvelijoita, joilla on velvollisuutensa loppuun asti, etenkin silloin!

”Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä.”

Siemenen kylväminen hengellisellä alueella ei ole vain verbaalista ja karttakepillä teksteihin osoittamista, vaan omalla elämällä vakuuttamista!