”Poikani,
kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö
silmistäsi, kätke ne sydämesi
sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen
ruumiillensa. Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys. Katsokoot
sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu. Tasoita polku
jaloillesi, ja kaikki sinun tiesi olkoot vakaat. Älä poikkea oikeaan, älä
vasempaan, väistä jalkasi pahasta.” (Snl.4).
Kohdallemme on jälleen kerran osunut
sanankohta, jossa voisimme viipyä vaikka koko loppuvuoden! Se viittaa niin
moneen muuhun sanankohtaan, että… niin, todellisuus on se, että se on vakaa osa
Jumalallista ilmoitusta, Jumalallista jatkuvuutta, koska Sana on Jumala Itse!
”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi,
sillä sieltä elämä lähtee.”
”Yli
kaiken varottavan…!” On siis kysymys todella vakavasti otettavasta asiasta,
joka jättää varjoonsa kaiken maallisen ja inhimillisen ajattelun ja
näkemyksellisyyden! Sydämellä ei tässä kohden tarkoiteta lihallista sydäntämme,
josta siitäkin on kiinni koko maallinen elämämme, vaan syvintä, sisäistä
olemustamme, minkä Herramme on valmistanut asuinpaikaksensa!
”Anna
sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.”
(Snl.23).
Koko Raamattu itse asiassa korostaa
henkilökohtaista jumalasuhdetta ja persoonallista Jumalan kohtaamista, vaikka erilaiset
seurakunnalliset ja Israelia koskevat kuvaukset aikaansaavat ilman Jumalan Hengen
ilmestystä lukevissa vääränlaista projisointia. Kuinka erilaiset ovatkaan
ihmisen tiet Jumalan teihin verrattuna! Siksi varmaankin sanotaan:
”Anna
sydämesi, poikani, minulle, ja olkoot
minun tieni sinun silmissäsi mieluiset.” (Snl.23).
”Yli kaiken!” Minne tämä vie
ajatuksemme niin Vanhassa kuin Uudessakin Testamentissa?
”Niin
hän sanoi hänelle: ’Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?’ Hän vastasi ja
sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun
Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi
ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Hän sanoi
hänelle: ’Oikein vastasit; tee se,
niin sinä saat elää.’” (Luuk.10).
Mitä on kirjoitettuna, kuinkas
luemme? Kuinka valtavalla ja jumalallisella tavalla mielemme halutaan
kiinnittää sisäiseen ja persoonalliseen suhteeseen, jonka täyttymys toteutui
Golgatan Ristin ja Ylösnousemuksen kautta! Meidät on selvääkin selvemmin,
Jumalallisen Tahdon ja Suunnitelman kautta sisällytetty tähän Täyttymykseen,
joka ei siedä mitään inhimillistä, ihmisen viisauden mukaista
jumalanpalvelusta. Kainin ja Aabelin välinen ero pätee vielä tänäänkin!
Kuinka sisältörikas onkaan siis
lainauksemme etenkin sanojen kohdalla:
”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi,
sillä sieltä elämä lähtee.”
Olemme aikanaan tehneet ratkaisumme
ja antaneet sydämemme Hänelle, joka on luonut meidät, jota saamme kiittää
olemassaolostamme ja koko nykyisestä ja tulevasta Elämästämme, mutta meidän on
varjeltava tätä omaisuuttamme!
”Koska
hän riippuu minussa kiinni, niin minä hänet pelastan; minä suojelen hänet,
koska hän tuntee minun nimeni. Hän huutaa minua avuksensa, ja minä vastaan
hänelle, minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet
ja saatan hänet kunniaan. Minä ravitsen hänet pitkällä iällä ja suon hänen
nähdä antamani pelastuksen.” (Ps.91).
”Sillä
jos te pidätte kaikki nämä käskyt, jotka minä teille annan, ja seuraatte niitä,
niin että rakastatte Herraa, teidän Jumalaanne, ja aina vaellatte hänen
teitänsä ja riiputte hänessä kiinni, Niin…” (5.Moos.11).
Ei siis minkäänlaista vastuun
siirtämistä pois sisäisestä elämästämme, ei mitään ulkoistamisia, projisointeja
tai samaistumisia toisiin vaeltajiin! Me olemme jokainen ainutlaatuisia ja
ainutkertaisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti