Hän antoi…

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen…” (Ef.4).

”Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk.10).

Miten sopivat yhteen nämä kaksi lainausta? Herra Itse on antanut erilaiset palvelustehtävät seurakuntaansa sen rakentamiseksi ja rakentumiseksi. Päämääränä on täysi miehuus Kristuksessa Hänen tuntemisensa kautta. Jokaisen Herran oman tehtävä koko elämänsä ajan on levittää ja säteillä tätä tuntemista, kunkin omalla, hänelle uskotulla tavallansa.

Kateus on piirre ja tekijä, mitä Sana selvästi vastustaa ihmiskunnan suurena myrkkynä. Se tuli esiin jo aivan alussa, nimenomaan kahden eri henkilön jumalanpalveluksessa. Meille selviää tästä, että on Jumalalle mieluista ja vähemmän mieluista jumalanpalvelusta. Miten on nyt sitten meidän suhteemme tässä ajassa? Onko meidän mieltymyksemme yhtenevä Herramme ajatusten ja tahdon kanssa?

Meille on selvinnyt kautta vuosisatojen ja - kymmenien, että ihmisellä on oma mieltymyksensä ”hengellisiin asioihin” niiden näyttävyyden ja huomiota herättäväisyytensä perusteella. On aina luettu erikoisella korostuksella:

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi…”

Suurimmalle osalle lukijoista jää mieleen erityisesti ensimmäinen mainittu virka jonakin aivan erityisen merkittävänä, jonka varjoon jäävät sitten muut mainitut virat, huomattavasti vaatimattomampina. Tämä piirre kristillisyydessä on jatkunut kautta vuosituhansien siinä määrin, että tänäkin päivänä erityistä mainetta nauttivat ”suihkupiirien julistajat”, jotka siirtyvät paikasta toiseen, ei apostolin kyydein, vaan omilla suihkukoneillaan! Mitä he ovat saavuttaneet, mikä on heidän työnsä tulos? Millaista tietoisuutta he ovat olleet levittämässä, kenen nimi on kuulijoiden huulilla ja mielessä?

Olemme jo puhuneet siitä, mikä on Jumalamme ajatus ja näkemys, suunnitelma, josta on poikettu todella kauas!

”Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” (1.Kor.12).

Kristuksen Ruumiin rakentamisessa tarvitaan siis Herramme selvän näkemyksen mukaisesti kaikkia meitä, korostamatta väärällä tavalla ja väärässä hengessä näkyvimpiä virkoja! Millaisen ilosanoman sisältävätkään meille sanat:

”Ja hän antoi muutamat…”

”Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan.”

Vieläkö läimäyttelemme rintaamme entisenlaisessa ylimielisyydessä, seisoen jonkinlaisella huojuvalla korokkeella, jonka ansiosta näytämme merkittävämmältä?

Ei ole ketään niin kateellista kuin kalamies, ei pidä enää ollenkaan paikkaansa! Uskovainen on ollut tässä suhteessa aina aivan omassa kategoriassaan! Entä uskallammeko edes ajatella kaikkea sitä eripuraisuutta, joka on saattanut koko kristillisen maailman keskinäiseen kilpailuun, ei toinen toisensa kunnioittamisessa, vaan toinen toisensa puremisessa ja syömisessä?

”Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

Palveliko Maria Herraa istuessaan Hänen jalkojensa juuressa? Miten me palvelemme Häntä?