Selitysten tuhovoima!

Alan vasta nyt, näin korkeassa iässä, käsittää monia asioita menneessä elämässäni. Tämä käsitys ei tule vapaaehtoiselta pohjalta, vaan alitajuntani on alkanut pommittaa minua monella eri tapaa. Menneisyys ei olekaan menneisyyttä siinä mielessä kuin olen halunnut uskoa! Menneisyys on kuin eräänlainen maanjäristys, joka lähettää jälkijäristyksiään ja yhä vain toistuvia tsunamejaan mitä erilaisimmissa muodoissa. Uskonnollinen painostus ja fanaattiset näkemykset löytävät tiensä luokseni jatkuvina viesteinä ja ei - toivottuina yhteydenottoina. Vasta nyt on aivan konkreettisesti tullut eläväksi Saarnaajan esittämä todellisuus:

”Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.” ((8).

Tiedostan koko olemuksellani, ettei tämä vallitseminen koskaan ole tapahtunut Jumalan Sanan ja sen esittämien asioiden pohjalta, vaan aina on alusta loppuun ollut kysymys ihmisten selityksistä, omista näkemyksistä sen suhteen, mitä Sana tarkoittaa, tai mitä joku aito Jumalan lähettämä julistaja tarkoittaa!

Nämä ihmisten selitykset ovat olleet maanjäristyksiäkin pahempia tuhovaikutuksiltaan niin omassa kuin tuntemieni ihmisten elämässä! Miksi näen jatkuvasti, toistuvasti, unta itse rakentamastani asuntoautosta, josta minut taloudellisella painostuksella pakotettiin luopumaan? Miksi näen yhä vielä unta taskussani olevasta avainnipusta, joka ei vastaa odotuksiani. Siitä puuttuu avaimia lukkoihin, joiden takana on arvokkain omaisuuteni ja kaikki hengellisessä työssä tarvitsemamme! Hetken kuluttua selviää aina, että näiden avainten kopioita on kaikilla unissa esiintyvillä henkilöillä! Yritän yrittämästä päästyäni aikaansaada järjestystä ja toimintamahdollisuuksia, mutta hajottajia on kaikkialla ympärilläni! Olen jo vuosikausia luullut selvittäneeni itselleni mistä on ollut kysymys, mutta nyt joudun toteamaan paenneeni todellisuutta kaikkina näinä selvittelyjen vuosina. Olen kylläkin nähnyt hengellisen väkivallan kauheuden, mutta en aivan todellisuutta vastaavana!

Miksi kirjoittaa tällaista juuri nyt, vuosikausia myöhemmin? Menneiden aikojen tsunamit vyöryvät nyt ylitseni mitä järkyttävimpien viestien voimalla! Ongelmat eivät ole jääneet jonnekin menneisyyteen, vaan ne ovat karua todellisuutta useiden rakkaiden ihmisten elämässä, vielä tänäänkin, koska ei ole ollut tarpeellista määrää rohkeutta nimetä asiat oikeilla nimillään!

”Kaiken tämän minä tulin näkemään, kun käänsin sydämeni tarkkaamaan kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu aikana, jolloin ihminen vallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen.”

Olemme olleet vuosikymmeniä tekemisissä aidon Evankeliumin julistuksen kanssa, eikä tässä suhteessa ole moitteen sijaa, ei pienimmänkään! Mutta millaisen onnettomuuden todistajia olemmekaan lukemattomien veljiemme ja sisariemme kohdalla! Miten onkaan voitu vääntää ja kääntää Rakkauden Evankeliumi ja julistus Hyvästä ja rakkaudellisesta Paimenesta sellaiseen muotoon, että eheytymisen ja tervehtymisen sijasta seurakunnat ovat täynnä haavoitettuja ja rikkinäisiä ihmisiä?

Lainaamme tähän vanhaa kirjoitusta, joka löytyy hakusanalla: Syyllinen osa 1

”Jumala on juuri minuun kätkenyt jotain, jota ei milloinkaan aikaisemmin ole ollut eikä tule olemaan. Minun sieluni on kudottu sellaisen mallin mukaan, jota ei aikaisemmin eikä myöhemmin ole käytetty kenenkään toisen sielua kudottaessa. Jumala on valmistanut minulle tehtävän, jota ei kukaan muu voi täyttää. Jumala on virittänyt sisimpääni sävelen, jota ei kukaan muu voi saada kuuluviin täydellisesti. Hän on antanut käteeni ihmissydänten ja olosuhteiden avaimen, jota hän ei ole uskonut kenellekään muulle. Meidät on kaikki luotu samoin ihmeellisin eduin – saamme olla omalaatuisia. Tässä piilee eräs syy, miksi taivas tulee olemaan niin ihmeellinen ja sen veisuu niin täysiääninen. Sillä siellä ei ole mitään ihmisjäljennöksiä – ainoastaan Kristuksen jäljennöksiä. Mutta kukaan näistä ei kykene täydellisesti ja joka puolelta heijastamaan Kristuksen kuvaa. Jokaisella on oma erikoinen yksityiskohtansa, jolla hän heijastaa Luojan määrätöntä moninaisuutta. Jokaisen on esitettävä oma erikoinen sävelensä. Ja taivaassa eivät laula vain autuaitten huulet ja kielet ja äänijänteet. Koko vapautunut henki ja kirkastunut ruumis laulaa. Koko olemassaolo on Jumalan ylistysvirttä.

Tämä tapahtuu joskus maan päällä, silloin, kun Jumala tarttuu ihmiseen, puhdistaa hänen sydämensä ja täyttää hänet Pyhällä Hengellä. Silloin veisaa sekä ruumis että sielu.

Kun Herra soinnut antaa,

niin taivahan kuin maan,

niin silloin ihmisrinta

soi Hänen kiitostaan.

Mutta tämä tapahtuu täydellisesti vasta taivaassa, silloin kun jokaisen ihmisen erikoinen hengellinen sävel on vapautunut ja täyteläinen, kun Herran kirkkaus tunkee jokaisen olemuksen jokaiseen säikeeseen ja kun lukematon pyhäin joukko virittää kiitoslaulun Karitsan kunniaksi, silloin se virsi ei kaiu vain neliäänisenä tai kahdeksanäänisenä vaan miljoonin äänin. Ja se kaikuu täysin sopusointuisena.

Ihminen! Säilytä omalaatuisuutesi! Säilytä erikoissäveleesi! Pakene kaikkea, joka haluaa ryöstää sen sinulta, sillä vain vapahdetut originaalit voivat täydellisen sopusointuisesti veisata Luojansa ylistystä. (Kaikki alleviivaukset tässä julkaisussa allekirjoittaneen.)

Nämä siunatut sanat kirjoitti Frank Mangs jo 1946 julkaistussa kirjassaan. Ei ole sattumaa, että juuri tuo kirja sattui silmiini äitini kirjahyllystä, minne se oli jäänyt joskus menneisyydessä. Mitä on tapahtunut kaikkina näinä kuluneina vuosina sen jälkeen kun nämä asiat olin lukenut vuonna 1965? Ovatko asiat tulleet paremmiksi tässä valveutuneisuuden ajassa, jossa Jumala aivan erikoisella tavalla on puhunut meille armoitettujen julistajiensa kautta? Enkö voi juuri nyt, pitkänäperjantaina 2002 toistaa sen, mitä sanotaan heti seuraavassa luvussa:

”Mutta eikö ole peloittavan traagista, että Jumalan seurakunta suuressa määrin on muodostunut jäljennöksiä valmistavaksi tehtaaksi: ”Minä liityn Paavaliin, liityn Apollokseen, minä liityn Keefakseen. Minä liityn Lutheriin ja minä Wesleyhin. Minä liityn Roseniukseen ja minä Waldenströmiin. Minä olen kristitty ja luterilainen, minä olen kristitty ja baptisti, minä olen kristitty ja helluntaiystävä.”

Kristitty ja ---.

Ajattele, että historian kauneimpaan kunnianimeen täytyy aina liittää jotain, jotta se kelpaisi!