”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef.4).
Totuutta noudattaen rakkaudessa!
Kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää…
Kaikki se mitä olemme kirjoittaneet ja puhuneet menneiden
vuosien aikana kristallisoituu nyt muutamassa sanassa! Todellinen kristillinen
elämä ei ole mahdollista ilman totuutta, joka perustuu rakkauteen, joka tulisi
kirjoittaa suurella kirjaimella!
Sanankohtamme paljastaa meille selvän perustan sille,
miksi niin masentavan monet ovat kaikenlasten opintuulten heiteltävissä! Hengellinen
kasvaminen on sidottu Hänen tuntemiseensa, joka on kaiken Alku ja Loppu, jossa
ja jonka kautta kaikki on luotu olemassaoloon.
Jumalamme maailmassa kaikki on tarkoitettu palvelemaan
Hänen asiaansa, Hänen etujansa, jotka eivät suinkaan perustu Hänen oman etunsa
valvomiseen, vaan koko planeettamme ympäröivine avaruuksineen on luotu ihmisen
parhaaksi, hänen eduksensa! Mutta me emme missään suhteessa ole saaria,
rajattuja yksityisalueita, vaan me olemme osa suurta kokonaisuutta, niin
hengellisesti kuin maallisestikin!
Ainoa kielto alussa, Paratiisissa, ei sekään perustunut
jonkinlaiseen itsekkääseen Jumalan ajatukseen, vaan ihmisen parhaaseen. Ihmiselle
täytyi kuitenkin suoda valinnan mahdollisuus suhteessaan Luojaansa, jonka
rakkaudellinen sydän valmisti ihmistä varten jotakin sellaista, mikä ei ollut
edes tullut hänen mieleensä. Kuinka kauniin maan Herramme valmistikaan meitä
varten, mutta mitä me olemme tehneet sille!
Me valitsimme väärän tien aivan ihmiskunnan alussa ja
kannamme sen seurauksia vielä nytkin, osana ihmiskuntaa. Ainoa keino erota
tästä suuntauksesta ja vääristä ratkaisuista perustuu uudestisyntymään, eikä
vain siihen, vaan aivan uuteen elämään ja todelliseen hengelliseen kasvuun! Meille
on annettu selvät tavoitteet ja selvääkin selvempi suunta, jotka pätevät
nimenomaan tänään, juuri nyt!
”…vaan että me,
totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää,
Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen
jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan,
mikä kullakin osalla on.”
Kaikki tämä on tarkoitettu meitä varten näissä tuntemamme
maailman viimeisissä hetkissä!
”Mutta sen minä
sanon, veljet: aika on lyhyt; olkoot tästedes nekin, joilla on vaimot, niinkuin
ei heillä niitä olisikaan, ja ne, jotka itkevät, niinkuin eivät itkisi, ja ne,
jotka iloitsevat, niinkuin eivät iloitsisi, ja ne, jotka ostavat, niinkuin
eivät saisi omanansa pitää, ja ne, jotka tätä maailmaa hyödyksensä käyttävät,
niinkuin eivät sitä käyttäisi; sillä tämän maailman muoto on katoamassa.”
(1.Kor.7).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti