Tekemisestä ja tekemättä jättämisestä

”Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa’ - te, jotka ette tiedä, mitä huomenna tapahtuu; sillä mikä on teidän elämänne? Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.” (Jaak.4).

Kumpi on todellisuudessa pahempi asia, sekö mitä teemme, vai sekö, mitä jätämme tekemättä?

”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.” (Matt.25)

”Totisesti minä sanon teille: kaiken, minkä olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.”

Elämämme hengellisellä alueella ei ole siis aivan yksinkertaista ja yksiselitteistä! Teemme sitten niin tai näin, aina on mahdollisuus virheisiin ja väärinkäsityksiin! Eiköhän tässä ole aivan ilmiselvästi heräämisen ja todellisen valvomisen paikka? On asioita joita ei tule tehdä, on asioita jotka ehdottomasti tulee tehdä. Ratkaisevassa asemassa on hengellinen tietomme, Jumalan Sanaan perustuva tieto!

Yksi vaikeimmista asioita elämässämme on ilmiselvästi tiedostaa oikealla tavalla elämämme todellinen olemus. Päivittäinen olemassaolo ja elämässä kiinni oleminen ei ole aivan niin itsestään selvää kuin mitä tottumus meille helposti tiedottaa. Ei siis ole kaukana meistä kenestäkään ajattelu:

”Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa…”

Tämä ei selvästikään koske vain liiketoiminnan harjoittamista, vaan jokaisen inhimillisen olennon mielen helposti täyttää paremman elämänmuodon tavoitteleminen. Teemme kaikenlaisia suunnitelmia hyvin laajakantoisina, vaikka todellisuudessa kaikki on inhimillisesti ajatellen todella epävarmaa ja lyhytkantoista! Elämämme on lahjaa ja yksinomaan armosta meille suotua, joten olemme vastuussa jokaisesta hetkestämme, nykyhetkestämme!

”Savu te olette, joka hetkisen näkyy ja sitten haihtuu - sen sijaan, että teidän tulisi sanoa: ’Jos Herra tahtoo ja me elämme, niin teemme tämän tai tuon.’”

Ei ole siis vaikeasti ymmärrettävää, että Herramme selvästi antaa meidän käsittää:

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” (Matt.6).

Eilinen on jo mennyt, huomisesta emme voi olla varmoja maallisen olotilamme suhteen, siksi elämämme tärkein asia pelastuksen ohella on kyky elää tässä päivässä, tässä hetkessä! Emme ehkä kykene korjaamaan eilisen laiminlyöntejä ja huomisen suunnitteleminen ei ole meille mikään ansio! Mitä te olette tehneet, mitä te olette jättäneet tekemättä! On ikivanha sanonta, että tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, tarkoituksilla!

”Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha. Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi.”

Kuinka voimme ymmärtää sen, että savu kehtaa kerskailla tekemisillänsä?

”Jos jollakin teistä on palvelija kyntämässä tai paimentamassa, sanooko hän tälle tämän tullessa pellolta: 'Käy heti aterialle'? Eikö hän pikemminkin sano hänelle: 'Valmista minulle ateria, vyöttäydy ja palvele minua, sillä aikaa kuin minä syön ja juon; ja sitten syö ja juo sinä'? Ei kaiketi hän kiitä palvelijaa siitä, että tämä teki, mitä oli käsketty? Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.'” (Luuk.17).

Oi Herra, millaisia oppitunteja onkaan tarjolla Sinun Korkeakoulussasi!