Hän antoi… 2

”Mutta Jumala on liittänyt ruumiin yhteen niin, että antoi halvempiarvoiselle suuremman kunnian, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa. Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä.” (1.Kor.12).

”Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk.10).

Millaisen osan me olemme valinneet? Herramme omien sanojen mukaisesti me suoritamme valintoja, koko elämämme ajan, joilla on suorastaan pelottavan suuri merkitys, jos ne eivät perustu todellisiin hengellisiin tarpeisiin! Kuinka vakavat sanat luemmekaan jo Vanhan Testamentin puolella:

”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte. Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi, ja niin sinä saat asua siinä maassa, jonka Herra sinun isillesi, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille, vannotulla valalla on luvannut heille antaa.” (5.Moos.30).

Mariankin valinnan takana on taivaan ja maan todistus, Herran Itsensä lausuessa sanat, jotka mekin tahtoisimme kuulla omalla kohdallamme:

”…mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

Minkä me katsomme tarpeelliseksi kaiken moninaisuuden keskellä? Olemmeko koskaan todella panneet merkille niitä lukemattomia valintoja, joita niin maailma kuin hengellisyyskin eteemme asettaa, luvaten kaikkea mahdollista mahdottomuuksiin asti?

Jumalan luoma maailma on ääretön, ihmismielelle käsittämätön, samoin Hänen monipuolisuutensa jo pelkästään ihmisen luomisessa Hänen kuvakseen. Hänen yksinkertaisuutensakin ylittää kaiken inhimillisen käsityskykymme:

”…ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.” (1.Kor.1).

Tänään kaiken tämän keskellä kaikuvat jumalallisella auktoriteetilla todella vakavat Herramme sanat:

”…mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa.”

Oi, kunpa voisimme aivan uudella tavalla käsittää ja ottaa opiksemme näiden sanojen syvän merkityksen! Kaiken tarjolla olevan runsauden ja ylettömyydenkin keskellä eteemme asetetaan aivan uudenlainen arvoasteikko! Kaikki todella tarpeellinen sisältyy, ei suureen tietomäärään eikä viisauteen, vaan mitä suurimpaan yksinkertaisuuteen:

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen jalkojen juuressa istumiseen, lepäämiseen! Tämä yksi ainoa asia on ratkaisevin tekijä hengellisessä elämässämme, jotta voisi myös toteutua kauan kaipaamamme ja odottamamme asia:

”…ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta, vaan että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan. Ja jos yksi jäsen kärsii, niin kaikki jäsenet kärsivät sen kanssa; tai jos jollekulle jäsenelle annetaan kunnia, niin kaikki jäsenet iloitsevat sen kanssa.”

”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.”