Kenen siementä kylvät?

”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” (1.Tim.6).

Miksi Sana puhuu ihmisistä, joilla on jumalisuuden ulkokuori? Miksi ihmiset ovat niin valmiita ”pukeutumaan minkä tahansa kaltaiseen hengellisyyteen”? Itsellenikin tämä on osaltaan ollut arvoitus, mutta tänä aamuna silmiini loistavat kirkkaan valon tavoin sanat: ”Jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen!” Eikö juuri tämä asianhaara ole viimeisten vuosikymmenten ja erikoisesti viime vuosien aikana selvääkin selvemmin paljastunut meille?

Ilman varallisuutta ei todellakaan voi tapahtua juuri mitään, siksi Sana todistaa meille kymmenysten ja avustusten maksamisesta. Rahaa siis tarvitaan lähes kaikessa toiminnassa, mutta sitä ei ole tarkoitettu ihmisen liiallisen huomion kohteeksi, ei ainakaan rakastettavaksi, kuten lainauksemme jatko kertoo. Joku ei saata pitää siitä, että kerron kyllä luvun, josta lainaus on, mutta en jaetta. Teen sen aivan tarkoituksella, koska ei ole ollenkaan kohtuutonta silmäillä lävitse koko luku!

Sanan salaisuudet paljastuvat meille askel askeleelta aina vain enemmän, ja niinpä tänä aamuna opin entistä paremmin ymmärtämään sitä hengellisen elämän puolta, joka on aina hämmästyttänyt minua piirteillään, jotka ovat suorastaan täydellisiä vastakohtia sille, mitä Sana opettaa!

”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä…”

Ei ole siis ollenkaan samantekevää mitä meille opetetaan ja tarjotaan, jopa Sanasta ja sen sisällöstä! Aina vain uudelleen mieleeni nousee vertaus kirpusta, joka hyppää ilmaan hämmästyttävän matkan nahkakantisen Raamatun päältä. Tulisiko meidän ihailla sitä ”aitona kristittynä olentona”, koska sen lähtökohtana ja perustana on Raamattu? Saman voi omalla tavallaan tehdä kuka tahansa Pyhän Kirjan omistaja itse omaksumallaan vapaudella esiintyä kirjanoppineena ja pappina!

”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin…”

Milloin meille selviää todella ”lopullisesti ja rutosti”, että ainoastaan aito, alkuperäinen, lihaksi tullut Sana on meille sitova!

”Sillä sanansa on Herra toteuttava maan päällä lopullisesti ja rutosti.” (Room.9). Miksi kirves on asetettu puiden juurelle, ja miksi sanotaan myöskin:

”Mutta hän vastasi ja sanoi: ’Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois’.” (Matt.15).

Mitä kertoo meille Herramme vertaus kylväjästä, joka kylvi hyvän siemenen maahansa? Kuinka olemme voineet sellaisella tavalla unohtaa toisenlaisen kylvön?:

”Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika. Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset. Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.” (Matt.13).

Mitä luimme toisenlaisen kylvön hedelmistä?

”…niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet…”

Oi Jumalani, millaisen sekaannuksen lävitse oletkaan johdattanut ja auttanut meidät, ja olet tekevä sen loppuun asti!