Kristus ruumiissani!

”Sillä minä tiedän, että tämä on päättyvä minulle pelastukseksi teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla, minun hartaan odotukseni ja toivoni mukaan, etten ole missään häpeään joutuva, vaan että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.” (Fil.1).

Suotakoon minulle anteeksi, mutta jostakin syystä koen jääväni vaille tarpeeksi monen ihmisen rukousta. Elämässäni oli aika, jolloin moni iäkkäämpi veli ja sisar kertoi jatkuvasti rukoilevansa puolestani, mutta kun aika heistä jätti, ei tilalle tullut uusia rukoilijoita. Taisteluja on aina ollut, mutta nyt niitä tuntuu olevan entistä enemmän! Minulla ei ole Paavalin kaltaista luottamusta rukoilijoiden määrään, mutta Pyhän Hengen apuun luotan! Miksi siis tulisi useamman rukoilla puolestani? Ei kai aivan itseni tähden, vaan yhteisen uskomme ja asiamme tähden!

Minulta kyselee joku koko ajan, mitä hän voisi tehdä kaiken tämän ajan sekaannuksen ja yksinäisyydenkin keskellä. Me emme voi polkaista henkiin jonkinlaista herätystä inhimillisen kaipauksen perusteella, vaan on todella nähtävä millaisessa ajassa elämme. Kaikella on aikansa ja paikkansa Jumalan suunnitelmissa ja Hän selvästi laittoi Paavalin kuvailemaan tätä aikaa. Mitä siis voisin neuvoa tekemään, esittämättä liian avutonta?

Kaiken mitä ymmärrän Jumalan avulla, pyrin pukemaan sanoiksi näissä kirjoituksissa. Itse olen totaalisen yllättynyt lukijamääristä jotka ovat ylittäneet kaikki odotukseni ja käsitykseni. Olisiko mahdollista, että tässä olisi yksi tekemisen mahdollisuus? Jos ja kun kerran niin moni päivästä ja kuukaudesta toiseen, vuodestakin toiseen, lukee näitä tekstejä… niin, rukousten ohella ja avulla olisi kai mahdollista ottaa oikein asiakseen antaa eteenpäin blogimme osoite mahdollisimman monelle? Sen voi tehdä puhumalla, kirjoittamalla tekstiviestin, sähköpostia tai laittamalla lehteen ilmoituksen:

JUMALAN SANAA SINULLE:

minunlaitumenilampaat.blogspot.fi

Tämänpäiväisessä lainauksessamme silmäni aivan erikoisella tavalla kohdistuvat veljemme Paavalin sanoihin:

”…että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.”

Me punnitsemme kaikkea inhimillisinä olentoina aivan liian maallispainotteisesti! Loppujenlopuksi kaikki uskovaisen elämässä perustuu juuri lainaamiimme Paavalin sanoihin. Uskon maailmassa elämä ja kuolema ovat sellaisella tavalla liittyneet toisiinsa, että tietyllä tavalla ja tietyissä tilanteissa niskakarvamme nousevat pystyyn ja sisimpämme huutaa suorastaan apua! Me olemme valmiit hyväksymään kaiken hyvän ja miellyttävän tuntuisen, mutta ohitamme hyvin mielellämme ja luonnostamme ajatuksen:

”…joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.”

Rohkeutemme hengellisellä alueella ei aina taidakaan olla suoranaista rohkeutta, vaan tietynlaista valinnaisuutta, asioiden sijoittelua sopivalta tuntuviin paikkoihin. Kyllä ja halleluja Elämälle ja kaikelle hyvälle, mutta jo ajatuksellekin kuolemasta jyrkkä eeeiiii!

”Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh.16).

Maasta me olemme tulleet ja maaksi tulemme jälleen! Siitä huolimatta turvallisuutemme ja lohtumme perustuu Häneen, joka on maailman voittaja! Me omilla, inhimillisillä valinnoillamme, sidoimme itsemme tähän maailmaan ja sen menoon. Mutta nyt me olemmekin todellisuudessa, ei tässä maailmassa ja osa sitä, vaan Paavalin tavoin saamme uskossa ja luottamuksessa huudahtaa:

 ”…että Kristus nytkin, niinkuin aina, on tuleva ylistetyksi minun ruumiissani kaikella rohkeudella, joko elämän tai kuoleman kautta. Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto.”