Ainoa todellinen apumme!

”Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.” (Ps.121).

Mikä on todellinen tarpeemme tässä ajassa? Mikä on tärkeintä? Mihin meidän tulee varautua ja miten? Tuleeko meidän varata jonkinlainen turvasäilö itsellemme ja rakkaillemme, tuleeko meidän kouluttautua itsepuolustuksessa ja varastoida elintarvikkeita ja lääkkeitä? Jo inhimillinen järki kertoo meille todellisuuden, jota emme näillä keinoin kykene pakenemaan. Maallinen olemisemme ja olemuksemme on katoavaisuuden alainen, mitä emme ehdi ja kykene muuttamaan edes nykytieteen avulla. Kaikelle on tuleva päätöksensä ihmisen omien valintojen johdosta. Siksi ainoa mielekäs ratkaisu perustuu tämänpäiväiseen lainaukseemme.

”Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu? Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.”

Nyt ei ole masennuksen aika, vaan aika nostaa päämme korkeuksiin, sillä jokainen päivä vie meitä lähemmäs maasta muuttomme hetkeä! Maallista olotilaamme ravistellaan sellaisella tavalla, että se saa meidät puistelemaan päätämme! Tätä emme haluaisi eikä missään tapauksessa toivoisi, mutta sitä ei kysytäkään meiltä. Mutta jotakin aivan muuta kysytään ja odotetaan meiltä: ”Mistä tulee todellinen ja ainoa kestävä apumme?”

Päivä päivältä tulee sisimmässäni tarpeellisemmaksi korostaa Herran etsimisen tarpeellisuutta kaikkien kokemiemme myrskyjen keskellä, olemme sitten matkalla maalla tai merellä! Kukaan ihminen ei kykene tarjoamaan meille todellista turvallisuutta, eikä meidän tule ulkoistaa sielumme asioita millekään ulkopuoliselle taholle. Lainauksemme tuo julki pelastuksemme tärkeimmän pointin: kaikki on henkilökohtaistakin henkilökohtaisempaa, sitä korostuneempana mitä enemmän aika kuluu! Herra ei ole jättänyt meitä inhimillisen viisauden varaan, eikä juuri mikään Hänen tarjoamansa ole inhimillisen mielen mukaista. Jumala kätkettynä yksinkertaisuuteen, joka on ihmiselle käsittämätöntä!

”Teillä on voitelu Pyhältä, ja kaikilla teillä on tieto. En minä ole kirjoittanut teille sentähden, ettette totuutta tiedä, vaan sentähden, että te tiedätte sen ja ettei mikään valhe ole totuudesta.” (1.Joh.2).

”Tämän minä olen kirjoittanut teille niistä, jotka teitä eksyttävät. Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä. Ja nyt, lapsukaiset, pysykää hänessä, että meillä hänen ilmestyessään olisi turva eikä meitä häpeällä karkoitettaisi pois hänen tyköänsä hänen tulemuksessaan.” (1.Joh.2)

Tämä sanankohta on palanut tulisin kirjaimin sisimpääni! Ovat totta seuraavatkin kohdat:

”Mutta te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä. Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.” (1.Kor.12).

”Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat…” (Ef.4).

On totisesti tullut aika, jolloin emme enää voi ajelehtia, vaan tietoisuuteemme tulee nousta auringon lailla näkemys täydestä miehuudesta Kristuksessa! Kaikki palvelustehtävät on asetettu palvelemaan pyhiä, mutta ei ole enää aikaa ihmisten perässä juoksemiseen, vaan on pakko asettua jumalalliseen todellisuuteen:

”Mutta te - teissä pysyy se voitelu, jonka olette häneltä saaneet, ja te ette ole kenenkään opetuksen tarpeessa; vaan niinkuin hänen voitelunsa opettaa teitä kaikessa, niin se opetus on myös totta eikä ole valhetta; ja niinkuin se on opettanut teitä, niin pysykää hänessä.”

Ei ole siis mitään välimiehiä eikä naisia meidän ja Voitelumme ja tietomme välissä!