Voiman määrän mukaan!

”…vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef.4).

Me olemme jäseniä yksinkertaisessa, mutta hyvin ihmismielelle käsittämättömässä organismissa, hengellisessä yhteisössä, elävässä yhteiskunnassa, joka ei millään tavoin perustu samoihin tekijöihin maailmanuskontojen kanssa. Kaikkea kuvataan osuvimmin ruumiina, alkuperänä olevan Persoonan, lihaan tulleen Maailmankaikkeuden Luojan Ruumiina, osana Jumalallista Olemusta! Kaikki muut uskonnon perustajat ovat menneet kaiken maailman tietä ja heistä jokaisesta puhutaan menneessä aikamuodossa, joten vain heidän oppinsa ja näkemyksensä jatkavat olemistaan heidän kannattajissaan. Meidän olemisemme taas perustuu elämiseen uudessa Elämässä liittyneenä Elämään, joka on aina ollut ja jolla ei ole alkua eikä loppua!

”…josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.”

Koska on kysymys osallisuudesta jumalalliseen Elämään osana Elävän Jumalan Kuvaa, ollaan todella kaukana kaikesta maailmallisesta jumalallisuudesta, jossa tärkeää on palvojien samankaltaisuus ja hengellinen yhdennäköisyys! Jumalan todellisessa Olemuksessa ja Valtakunnassa ei ole toinen toisensa kopioimista ja jäljittelemistä, vaan Hänen Valtasuuruutensa kuvaamiseen ja ilmi tuomiseen tarvitaan lukematon joukko hengellisiä yksilöitä, joilla jokaisella on oma tehtävänsä ja osansa:

”Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta’.” (Ilm.7).

Yksikään näistä voittajista ei ole jonkun toisen voittajan kopio, vaan jokainen heistä on elämänsä aikana ollut yksimielisesti, mutta kuitenkin omana persoonanaan, Kristuksen Hengessä ja mielessä todistajana:

”…sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.”

Halleluja! Voiman määrää emme määrittele me, vaan Lähettäjämme, Päämme! Olkaamme tyytyväisiä omaan osaamme, joka ehkä vaikuttaa vähäpätöiseltä johonkin muuhun verrattua. Yhä vielä pätee jumalallinen yksinkertaisuus:

”Niin on myös kuolleitten ylösnousemus: kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa; kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa; kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa…” (1.Kor.15).

”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

”Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itsekunkin niistä, ruumiiseen, niinkuin hän on tahtonut. Vaan jos ne kaikki olisivat yhtenä jäsenenä, missä sitten ruumis olisi? Mutta nytpä onkin monta jäsentä, ja ainoastaan yksi ruumis. Silmä ei saata sanoa kädelle: ’En tarvitse sinua’, eikä myöskään pää jaloille: ’En tarvitse teitä.’ Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä…(1.Kor.12).