”…mitä se sinuun koskee?”

”Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’ Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen, ettei se opetuslapsi kuole; mutta ei Jeesus sanonut hänelle, ettei hän kuole, vaan: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee?” (Joh.21).

Millaisia puheita onkaan aikojen saatossa levinnyt kristillisen elämän keskellä! Ihminen suorastaan rakastaa spekuloimista, esittäen mitä erilaisimpia arvioita ja näkemyksiä! Siksi kai olemme tuoneet julki asioita, jotka vasta nyt todella käsitämme:

”Sävyisä sydän on ruumiin elämä, mutta luulevaisuus on mätä luissa.” (Snl.14).

Herramme tietää mitä puhuu, koska jokaisella Hänen sanallaan on tarkoitus, mikä tuo meille elämänvoimaa. Tänä päivänä uskon Hänen sanovan meille jokaiselle yhdessä ja erikseen:

”…mitä se sinuun koskee?”

Voisiko olla niin, että elämässämme on aivan liian paljon asioita ja sisältöjä, jotka eivät siihen todellisuudessa kuulu? On vain niin paljon takiaismaisia asioita, joita viimeisten aikojen tuulet lennättelevät ympärillämme ja suoraan meitä päinkin! Ne ovat kuin tietokoneviruksia ja haittaohjelmia, jotka valjastavat meidät aivan vääriäkin asioita palvelemaan, aivan huomaamattamme sitä! Kuinka tarvitsemmekaan tässä ajassa kiiltäväpintaisia asuja, joihin takiaiset eivät tartu kovalla voimallakin osuessaan! Maailmassa tapahtuu kaikenlaista, aivan mielettömällä vauhdilla ja voimalla, mutta Herramme haluaa osoittaa meille rakkaudellisen huolenpitonsa, joka tahtoo rajata kaiken kohtaamamme voimavarojemme mukaiseksi.

Kaikki kohtaamamme todellakin uuvuttaa meitä ja tahtoo viedä todellisen ilon ja rauhan elämästämme. Me olemme monessa suhteessa veljemme vartijoita, mutta Herramme seurassa saamme kuulla iloisen ja helpottavan sanoman, joka kertoo Hänen huolenpidostaan kanssamatkaajiemmekin kohdalla. Katseemme taitaa tässä ajassa aivan liiallisesti kohdistua toisiin ihmisiin aivan saman periaatteen mukaisesti, mikä saa kansojen suuret johtajat piilottamaan väärät arvionsa ja ratkaisunsa ”merkittävien tapahtumien” taakse! Me touhuamme rakkaan sisaremme mallin mukaisesti, unohtaen asioiden todellisen tärkeysjärjestyksen, joka on a ja o tässä mitä sekavimmassa ja eksyttävimmässä ajassa!

”…mitä se sinuun koskee?”

Kuinka monia kohtia vaelluksessamme nämä muutamat sanat koskevat? Me kulutamme voimiamme ja ajatuksiamme asioissa, jotka ehkä ovat merkittäviä, mutta sittenkin Herramme silmissä toisarvoisia. Tämä voi koskea jopa jumalanpalvelustamme, Herraamme palvelemista!

”Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ’Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.’ Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.” (Luuk.10).

Huomaammeko nyt, että on monia asioita, mitkä meiltä tahdotaan ottaa pois, mutta tilalle tarjotaan sitä yhtä ja ainoaa todella tarpeellista asiaa?

Pietari on hengellisessä mielessä esimerkillinen henkilö meille, mutta sai silti Herralta todella rakkaudellisen ja huolta osoittavan varoituksen:

”…mitä se sinuun koskee?”

Palakoot syvälle olemukseemme Martan kuulemat sanat, jotka selvästi ovat osoitetut miehillekin:

”Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.”

Marian osa on meidänkin osamme, Herramme jalkojen juuressa!