Sinä olet Minun! Osa 1

”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.” (Jes.43).

Kenelle tai mille olemme jättäneet elämämme, mihin olemme liittyneet, vai olemmeko tulleet kutsutuiksi johonkin sellaiseen, mikä ylittää kaikki inhimilliset käsitykset?

Omassa elämässäni olen uskonratkaisuni jälkeen tuntenut tietoisesti tai tiedostamatta tietynlaista arkuutta. Elämässäni oli tapahtunut se, mistä tämänpäiväinen lainauksemme puhuu. Koin elävästi sen, että Herra oli minut nimeltäni, aivan persoonallisesti kutsunut, ja olin nyt Hänen omansa. Jotkin aivan käsittämättömät voimat kuitenkin veivät pois iloani ja varmuuttani siinä määrin, että olin ajoittain suorastaan masentunut, itse sitä käsittämättä.

Paikkakunnallamme oli silloin useampia ryhmittymiä, jotka omalla, ”hienovaraisella” tavalla antoivat kaikki ymmärtää, että nyt uskoon tultuani kuuluin heihin. Mutta kenelle kuuluin, kun jokainen ryhmä tuntui omaavan oikeuden persoonaani? Useita eri saarnaajia kuunnellessa tuli aivan liian usein tunne, että kuuluin nyt tälle saarnaajalle, joka jakoi minulle hengellistä hyvää?

Olin ostattanut isoäidilläni itselleni uuden, nahkakantisen Raamatun, aivan kuten sisäinen ääni oli selvästi kehottanut. Tämä ääni sanoi aika kirjaimellisesti, että minun oli ostettava hyvä, nahkakantinen Raamattu, koska tulisin lukemaan sitä paljon. Ja niin minä siis luin sitä paljon, ihmetykseni kasvaessa päivä päivältä. Luin asioista, joista kukaan ei siihen aikaan puhunut, tai jos puhui, hyvin vähän. Lukemani perusteella eri ryhmät ja julistajat puhuivat omaan pussiinsa, toisistaan poiketen siinä määrin, että vähitellen kummallinen epävarmuus alkoi vallata alaa. Raamatun sisältämä teksti oli niin vakuuttavaa ja valloittavaa, saaden minut jatkuvasti kyselemään: ”Kun Raamattu kerran puhuu näin paljon erilaisista asioista, miksi ei kukaan puhu kokonaisuuden mukaan, vaan päivästä toiseen saarnaajien puheet osittain, ja joskus kokonaankin, kumoavat edellisen puhujan esityksen, joskus omankin?”

Millaisen tunteen luomme ihmisten sisimpään omalla käytöksellämme ja opetuksellamme? Pelottelemmeko heidät pois läheisyydestämme aivan vääränlaisella omistamisenhalullamme, ehkä itse sitä tiedostamatta? Kaipaan toki omaa elämänkumppania, omaa Eevaani, mutta hänellekään en voisi ajatella kuuluvani siinä määrin, mitä jotkut hengelliset persoonallisuudet olisivat minut omineet itselleen, omaan nurkkakuntaansa. On Eräs, joka kateuteen asti halajaa henkeäni, persoonaani, jonka Hän on kutsunut yhteyteensä!

”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan.” (Jaak.4).

Meidät on kutsuttu oikeastaan vain yhden asian ihmisiksi. Me olemme osa suurta kokonaisuutta, Jumalan seurakuntaa, Kristuksen Ruumista. Mutta tämän olevaisuuden perustana ei ole toinen toiselle kuuluminen, vaan kaikki olemisemme toisen lähimmäisenä perustuu täysin Herran Jeesuksen Kristuksen sovitukseen. Hänessä ja Hänen kauttansa me olemme toistemme lähimmäisiä ja riippuvaisia toisistamme. Koko olemisemme perustuu siis tämänpäiväiseen lainaukseemme: 

”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun.”

Tätä kautta me olemme sidottuja toisiimmekin, ilman että kukaan omistaisi meitä ohitse tämän jumalallisen totuuden! Siksi saamme olla turvallisella mielellä:

”Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra, sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi: minä annan sinun lunnaiksesi Egyptin, sinun sijastasi Etiopian ja Seban. Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi.”