Ei ilman Häntä

Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” (Joh.3).

Me kaikki Herran omat olemme jokainen erilaisia, aivan ainutlaatuisia. Vain toinen uudestisyntynyt voi aavistaa jotakin siitä, mitä meissä itse kussakin on. Meidän on siten turha ihmetellä, miksi ns. maailma ei meitä ymmärrä. Aivan kuten me kuulemme tuulen huminan, mutta emme näe sitä, samoin on jokaisen jumalanlapsen suhteen. Meidän tiemme ovat arvoituksia itsellemmekin, saati sitten jollekin ulkopuoliselle ihmiselle. Miksi aivan liiaksi pyrkisimme selittämään sisäistä maailmaamme ja uskoamme sellaiselle lähimmäiselle, joka ei arvosta lainkaan tuonpuoleista?

Me olemme siis jokainen yksilöitä, mutta kuitenkin osa sitä Viinipuuta, joka kaiken on siten järjestänyt.

”Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.” (Joh. 15).

Meidän erikoisuutemme ei siis perustu meihin itseemme, eikä tuulen kaltaisuutemmekaan ole lähtöisin meistä, vaan olemme totaalisen riippuvaisia Hänestä, joka kaiken on meille ansainnut. Hän on tehnyt meidät tuulen kaltaiseksi, jotta säilyisimme salaisuutena tietyille tämän maailman luoduille, ja Hän vertaa meitä viinipuun oksiin tehdäkseen kertakaikkisen selväksi sen, että kaikki meissä ja meidän kauttamme tapahtuva on kiinni elintärkeästä yhteydestämme Häneen. Siksi ei jokin kirkkokunta tai yhteisö ole se, missä meidän erikoisella tavalla tulisi riippua kiinni, vaan jatkuva elintaistelumme liittyy yhteyteen Iankaikkisen Elämän kanssa.

Emme siis milloinkaan voi kyllin korostaa tätä yhteyttä, joka on totaalisen ratkaiseva meille jokaiselle. Meidän on pysyttävä Hänessä kaikin mahdollisin tavoin, niin myös Hän pysyy meissä tuon tuulenomaisen Voiman kautta, jonka kanssa samaistumme ajan mittaan aina vain enemmän ja enemmän. Ilman Häntä emme todellakaan voi mitään tehdä!

Jumalan Sanassa ei ole ristiriitoja, vaan meidän on ymmärrettävä kaikki oikealla tavalla. Moni voi nyt sanoa tehneensä vaikka mitä ja kuinka suurtakin ilman erikoisempia ponnisteluja ja pyrkimyksiä riippua kiinni tässä mainitsemassamme yhteydessä. Monen mielestä tapahtuu paljonkin hengellisellä rintamalla, eikä meidän tulisi vähätellä sitä. Eikä tämä kaikki ole ollenkaan kiinni siitä, kuinka paljon Raamattua luetaan.

Meidän Herramme ei ole milloinkaan etsinyt määrää, vaan aina laatua. Kun Hän sanoo, ettemme voi tehdä mitään ilman Häntä, Hän todella tarkoittaa sitä. Häntä ei kiinnosta mikä tahansa tekeminen, vaan kaiken vakavuus tulee esiin Hänen omissa sanoissaan:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän; sillä mitä Isä tekee, sitä myös Poika samoin tekee. Sillä Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaikki, mitä hän itse tekee; ja hän on näyttävä hänelle suurempia tekoja kuin nämä, niin että te ihmettelette. Sillä niinkuin Isä herättää kuolleita ja tekee eläviksi, niin myös Poika tekee eläviksi, ketkä hän tahtoo.” (Joh.5)

Tässäkin suhteessa Herramme on siis meidän ehdoton esikuvamme. Jos Hän Henkensä kautta on läpikotaisin tuulen lailla vallannut meidät, olemme me täysin Hänen kaltaisiaan ja riippuvaisia meille näytetyistä asioista. Me voimme omassa itsessämme tehdä kaikkea mahdollista, hyvinkin syvällisesti hengelliseen elämään liittyvää, mutta vain Hengen vaikutuksesta olemme osallisia taivaallisen kasvun ja kehityksen välittämiseen. Me emme rakenna maallista valtakuntaa eikä jotakin taloudellista imperiumia, mikä selvästikin oli mielessä todella monilla Herramme läheisyydessä kulkeneilla. Jumalan valtakunta ei tule näkyvällä tavalla, vaan se on sisäisesti meissä. Sitä ei selvitetä kenellekään inhimillisellä tavalla, vaan se säilyy salaisuutena siihen asti kunnes Henki pääsee todella vaikuttamaan meidän kauttamme sen, mikä on Jumalan mielessä ollut maailman perustamisesta asti. Olemme siis kanavana ja välittäjänä jollekin niin valtavalle Olemukselle, ettemme sitä itsekään käsitä, saatamme vain aavistella. Me emme sitä ymmärrä, koska sitä ei olekaan tarkoitettu ymmärrykselle, vaan meidän hengelliselle sisimmällemme, missä se vallitsee taivaallisen Tahdon mukaisesti.