Mitä odotamme?

Miksi ylipäätään meidän tarvitsee käydä keskustelua näistä asioista? Kaikkihan suurimmaksi osaksi koskee ihmisten välisiä suhteita. Pitäisikö sittenkin paikkansa se, mitä jotkut väittivät jo vuosia sitten? Kuulemma ketkä tahansa kaksi ihmistä voi tulla toimeen keskenään, jos vain haluavat. Tarkoitettiin ilmeisestikin avioliittoa tai sen kaltaista yhdessäoloa. Edellytyksenä oli kai kuitenkin melkoisen korkea älykkyysosamäärä. Jotenkin tuntuu kuitenkin siltä, että tuo yhdessäolo joka tapauksessa jäisi melko rajalliseksi, jos ei ajallisesti niin kuitenkin laadullisesti. Suuri älykkyys ei samalla merkitse rajatonta itsehillintää ja kykyä mukautua erilaisiin tilanteisiin. Järki voi sanella hyvinkin paljon, mutta jos ihmisellä on tunne-elämää, ottaa se jossakin vaiheessa hallinnan ja saa aikaan aivan odottamattomiakin tekijöitä.

Niin, on turha spekuloida ja jossitella asioilla, joiden perusteella mummo on vaari tai vaari on mummo. Pohtimallamme alueella ihmisen itsekkyys ja ajattelutapa merkitsevät niin suurta voimapotentiaalia, että ne syrjäyttävät valtavan määrän normaalia ajattelua.

Kirjoitamme nyt mielenterveysasioista sen johdosta, että useammankin puhekumppanin kanssa keskustelu on mennyt jatkuvasti heidän odotuksiinsa, jotka eivät selvästikään ole täyttyneet odotetulla tavalla. Toivon todella hartaasti, etten itse ole ollut herättelemässä vääriä odotuksia. Rehellisesti sanoen omatkin odotukseni ovat ainakin piilossa olleet jotakin aivan muuta kuin minkä keskellä juuri nyt elän elämääni. Yksinäisyys taitaa olla otsikkona useimpien elämässä paljon pidempään kuin oli odotettu!

Mitä tulee aiheeseemme narsismista, on todettava nyt vielä viidentoista vuoden toiminnan jälkeen, että todella harva kohdattu ihminen on halukas keskustelemaan aiheesta. Kaikenlaiset ammattilaiset niin kirkon kuin mielenterveydenkin alalta tyytyvät kehottamaan opiskeluun, eli maallikko ei tällä alueella voi odottaa kovinkaan kuulevia korvia ja ymmärtäviä sydämiä. Kirjoittajallakin on siis jo tunne siitä, että kaikki mahdollinen on sanottu, ja seuraava vaihe olisi laatia kaikki sellaiseen korkeaoppiseen muotoon, ettei kukaan oikeasti ymmärrä mistä puhumme!

Mitä sitten tulee kärsineiden ihmisten odotuksiin, kohtaamme todella vakavan asian. Olemme kai kaikki joutuneet panemaan merkille sen, kuinka useimmat ihmiset tuntuvat ilahtuvan tapaamisestamme, mutta avatessamme suutamme tulee useimman mieleen kassissa oleva pakastepussi tai kampaamon edessä odottava puoliso. Onnellisia ihmisiä siis ne, joita joku odottaa, vaikkakin ehkä hermostuneena ja tiukkailmeisenä! Eli me kohtaamme todella harvoin ihmisiä, joilla on aikaa juuri meille, edes hetkeksi. Voimmeko siis kaiken tällaisen kiireen keskellä asettaa itsellemme ja toisillemme odotuksia? Voimme kyllä, ainakin taataksemme sopivan määrän pettymyksiä!

Olemmeko todella tulleet aikaan, jossa ei voi odottaa oikeastaan yhtään mitään toisilta ihmisiltä, ei edes lähimmiltä? Jos eivät edes samalla paikkakunnalla elävät sukulaiset… Niin, mielen voi pahoittaa monesta syystä, mutta eiköhän sittenkin ole varminta keskittyä mukaviin asioihin, vaikka niitä olisikin niin harvassa?

Millaiset ovat valmiutemme elämämme suorittamiseen niin suuressa määrin yksinäisinä? Olin jo vaihtaa toisen sanan suorittamisen tilalle, koska olemme tottuneet käyttämään sitä narsismin yhteydessä. Joskus kuitenkin tuntuu nyt siltä, että itse suoritan elämää elämisen sijasta. Se johtunee kai päivittäisten asioiden rutiineista ja tietynlaisesta jatkuvasta toistuvuudesta. On todella hämmästyttävää, kuinka usein on tiistairuokailu ystävien kesken ja torstain saunailta tutussa miesporukassa. Onko viikossa varmasti seitsemän päivää? On tietysti, koska ne päivät jolloin ei ole mitään ohjelmaa tuntuvat tolkuttoman pitkiltä! Ristiriitaisuutta siis riittää pelkän viikon rakenteen johdosta! Entä jos eläisikin vain päivän kerrallaan, täyttäen sen positiivisella ajattelulla ja vaikkapa jonkin uuden asian tekemisellä?

Selvästikin suuri osa huolistamme liittyy turhiin odotuksiin, jotka usein kohdistuvat toisiin ihmisiin. Antakaamme yllättää itsemme pyyhkimällä pois nämä odotukset ainakin kokeeksi. Saatamme löytää itsestämme aivan uusia piirteitä ja ainakin viikot löytävät jälleen oikean pituutensa!