Kuin lapsi Isän sylissä!

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’; niin että me turvallisin mielin sanomme: ’Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?’” (Hebr.13).

Miten me voisimme olla vaelluksessamme ahneita? Miten minussa voisi olla ahneutta ja tyytymättömyyttä, kun kerran elän kirjaimellisesti kädestä suuhun? Uskon että nyt isänpäivänä tämä sana viittaa enemmänkin henkisiin ja hengellisiin asioihin. Liittyisikö tähän aiheeseemme Herramme ajatus:

”Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi: ’Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan…’” (Matt.5).

Olisikohan mahdollista, että meille tuottaa vaikeuksia olla hengellisesti köyhä? Ajattelemmeko ehkä laajemmaltikin olevamme hyvin vauraita hengellisissä asioissa, etenkin jos meillä ei ole paljonkaan aikaa Sanan lukemiseen ja hiljentymiseen? Olisiko mahdollista, että olemme murheellisia murheemme tähden, ja siten jäämme osattomiksi meille luvatusta lohdutuksesta?

”Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’…”

Olemmeko koskaan ajatelleet, että voimme ahnehtia tietyntasoista hengellistä tietoisuutta, mikä estää kaiken pahan mielen ja murheen? Kuinka vaikeata onkaan tyytyä omaan osaansa, jonka hallinta sittenkin on Korkeammassa Kädessä!

”Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan, ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille: ’Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa’.” (Hebr.12).

Jumalan lapsena olemisen suhteen Herramme ei ole milloinkaan pettänyt meitä antamalla perättömiä lupauksia. Jos jostakin syystä meille on luotu kuva ruusuisesta tiestä ja jatkuvasta mielihyvästä, on tarkoituksella jätetty mainitsematta ruusun piikit, joita useimmissa lajikkeissa on pelottavan paljon!

Isänä oleminen ei ole helppoa kenellekään, ei edes Taivaalliselle Isällemme! Toivotan hyvää isänpäivää kaikille lukijoille, ja tehkäämme olosuhteista riippumatta seuraavan sanankohdan mukaisesti!

”Matkalaulu; Daavidin virsi. Herra, minun sydämeni ei ole ylpeä, eivät minun silmäni ole korskeat, enkä minä tavoittele asioita, jotka ovat minulle ylen suuret ja käsittämättömät. Totisesti, minä olen sieluni viihdyttänyt ja tyynnyttänyt: niinkuin vieroitettu lapsi äidin helmassa, niinkuin vieroitettu lapsi, niin on sieluni minussa. Pane toivosi Herraan, Israel, nyt ja iankaikkisesti.” (Ps.130).