Uudistavaa voimaa!

”Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” (Jes.46).

Tähän sanankohtaan tahdon aivan erikoisella tavalla turvautua juuri tänä aamuna. Eilen olin menossa tiistaiseen ruokailuumme vajaan kilometrin päähän, kun puolivälissä huomasin olevani melko voimaton. Talutin pyörää ja pääsin perille. Siellä kuitenkin huomasin ruokahaluni kadonneen ja päätin lähteä kotiin. Kotimatka oli todella uuvuttava ja tuntui siltä, että juuri ja juuri jaksoin siirtää jalkoja tarvittavalla tavalla. Mitään erikoisempaa pahaa oloa tai kehollisia tuntemuksia minulla ei ollut. Edellisenä päivänä oli kuitenkin ollut talvirenkaiden vaihto ja ponnistelin selvästikin aivan liiallisesti kuntooni nähden. Toivon, että oli kysymys vain siitä, mutta olen joka tapauksessa huolissani sen johdosta, että niin monenlaiset vanhuuden merkit alkavat ilmaantua. Pyydänkin siis saada sulkeutua esirukouksiinne, koska joudun kohtaamaan niin vakavia ongelmia eri ihmisten soittaessa. En voi mitään sille, että jonkinlainen masennus pyrkii valtaamaan alaa, kun saan kuulla vain surullisia asioita!

Rukoilkaamme Herralta todella uudenlaista uskonrohkaisua, uutta voimaa matkallemme. Hänellehän ei mikään ole mahdotonta!

”Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt, hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella, joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään, niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan. Herra tekee vanhurskauden ja hankkii oikeuden kaikille sorretuille.” (Ps.103).