Niin kuin on kirjoitettu! 1

Onko Pyhä Henki jo päässyt kirkastamaan meille mitä tarkoittaa ”Niin kuin on kirjoitettu”? Olemmeko aina yhdistäneet sen vain kaikkeen siihen, mitä on sanottu Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta, joka tuli täyttämään Kirjoitusten lupaukset? Mitä Hänellä todella oli mielessään sanoessaan?:

”Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?” (Matt.26).

Mitä ja kuka oli Hänen mielessään Hänen suunsa lausuessa nämä mitä merkityksellisimmät ja ikuisesti voimassa olevat sanat? Kenen asialla, kenen antamassa tehtävässä Hän oli tuona hetkenä, niin kuin koko elämänsäkin ajan? Ei ollut ollenkaan kysymys vain siitä, mitä Hänelle tapahtui, se oli Hänen tiedossansa ylitse kaiken muun! Olisivatko kirjoitukset toteutuneet, jos Hän olisi päättänyt huudahtaa tuskaisessa olemuksessansa: ”Auta Isä, tämä ja tuleva on aivan liian ahdistavaa minulle, lähetä enkelimme vapauttamaan minut kaikesta tästä ja tulevasta!”

Miten olisi meidän käynyt, jos Hän olisi päättänyt toisin, välittämättä siitä mikä oli Isän suunnitelma ja jo Vanhaan Testamenttiin kirjoitettu tahto? Hänellä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa toteutettavaksi, vaikkakin inhimillisen ajattelun mukaisesti Hän olisi voinut kieltäytyä kaikesta kärsimyksestänsä, josta mikään maallisen mielen laatima kirjoitus tai elokuva ei kykene antamaan todellisuuden mukaista kuvaa! Mikä sai Hänet kulkemaan tiensä loppuun asti, loppuun, jonka tulisi olla joka hetki silmiemme edessä? Mitä oli Hänen mielessänsä? Sinä, minä! Hän tajusi kuinka riippuvaisia me kaikki olemme Hänestä ja Hänen tekemisestänsä! Hän tiesi olevansa meidän ainoa mahdollisuutemme ulos esivanhempiemme valitsemalta kuoleman tieltä!

Kuinka voi olla mahdollista, ettemme me kykene käsittämään tätä kaikkea oikealla tavalla? Mitä Hän sanoi peräytymisen mahdollisuudesta?:

”Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?”

Mitä me ajattelemme, miten me suhtaudumme Hänen sanoihinsa? Hän ei voinut perääntyä meidän tähtemme, me mielessänsä. Hän tiesi, että kaikki Hänen Maailmassansa, Hänen Valtakunnassansa, oli ja on sidottu Kirjoitettuun Sanaan jumalallisen tahdon julki tulemisena ja peruuttamattomana päätöksenä.

Hän siis oli Elämällänsä ja Olemuksellansa Kirjoitusten, Jumalan Sanan täyttymys, sillä Hän on Sana! Mutta mitä tämä merkitsee meille, kun rohkenemme Hänen ominaan samaistua Hänen kanssaan, Hänen kokemuksiensa kanssa? Kun nyt olemme maailmanhistorian ja pelastushistorian viime hetkissä, tietoisena tulevista koettelemuksen hetkistä, voisimmeko nyt perääntyä ja luopua osallisuudestamme henkien taistelussa! Mikä on meidän asenteemme, päätöksemme? Voimmeko samaistua täytetyn työn saavutukseen ja sanoa sama omalta kohdaltamme?:

”Mutta kuinka silloin kävisivät toteen kirjoitukset, jotka sanovat, että näin pitää tapahtuman?”

Auttakoon Herra Henkensä avulla meitä käsittämään, että Hänen ominaan mekin olemme osa Kirjoituksia, joiden tulee täyttyä meidän elämässämme! Jos me nyt peräännymme ja kieltäydymme kohtaamastamme Kirjoitusten mukaisesta ahdingosta, miten silloin voi toteutua kaikki meistäkin kirjoitettu lähimmäistemme elämässä? Mitä on meistä kirjoitettu?

”Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ’Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.’ Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen;…” (Joh.7).

Me olemme ja meissä on siis Kirjoitusten jatkumo, kunhan vain koko ajan annamme Isän näyttää meidän osuutemme!