Minkä Jumala on valmistanut!

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.” (1.Kor.2).

Onkohan milloinkaan aikaisemmin pyritty sellaisella tavalla kiinnittämään ihmisen huomio siihen, mitä ihminen on tehnyt? Olemme jo kirjoittaneet nykyisen ”Baabelin tornin” rakentamisesta, joka on esikuva kaikelle ihmisen aikaansaannokselle. Mikään ei enää näytä olevan mahdotonta ihmisviisaudelle, joka jo ajoittain tuo julki mielipiteensä, selittäen maalliset maallisesti siihen asti, että uskoo lähitulevaisuudessa olevansa kykenevä tarjoamaan ihmisen keholle iankaikkisen elämän! Nyt on meillä jokaisella viimeinen hetki päättää ketä ja mitä uskomme! Tai oikeammin meidän on ehdottomasti viimeistään nyt pääteltävä mikä todella on se usko, josta Raamattu meille kertoo! Missä se on ja mitä se on!

Tämänpäiväisessä lainauksessa nousevat erikoisella tavalla silmieni eteen sanat:

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”

Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa antaen hänelle samalla tietynlaisia kykyjä, jotka oikein käytettyinä suovat mahdollisuuden kummankin väliseen kommunikointiin. Jo aivan alusta lähtien ihmiselle suotu valinnanmahdollisuus saattoi hänet tekemään vääränlaisen valinnan, joka johti vieraantumiseen Luojaansa kohtaan. Tästä lähtien hänen mielensä oli kaikkeen siihen, mihin hän itse oli kykenevä. Aikaisemmin hän oli elänyt suoranaisen jumalallisen ilmestyksen keskiössä, mutta syntiinlankeemuksen johdosta hän menetti kaiken aikaisemman. Mutta nyt tiedämme, että Erään Ainutlaatuisen Lunastustyön perusteella avautui mahdollisuus uuteen yhteyteen Alkuperäisen kanssa!

Kuinka yksilökohtaista ja henkilökohtaista kaikki onkaan jo pelkästään tämänpäiväisen lainauksemme perusteella! Jälleen kerran tulee mieleemme ihmisen pohjaton halu kaiken hengellisen ulkoistamiseen, mikä todellisuudessa palvelee vain ”Baabelin tornin” rakentamista, sillä nämä yksilökohtaiset rakennuspiirustukset eivät lainkaan kuulu julkisuuden piiriin!

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”

Kuinka siis voisi joku edes kuvitella voivansa jollakin tavoin puuttua yksittäisen ihmisen hengelliseen rakentamiseen, koska tältä osalta kaikki on vain yksittäisen persoonan tiedossa! Tämän kaiken edellytyksenä on kuitenkin sopusointu ja sisäinen rauha meissä olevan hengen kanssa! On kysymys niin vakavanlaisesta ja erityislaatuisesta toiminnosta, että kaikki onnistuu vain Jumalan Hengen avulla, josta olemme uudestisyntymässä päässeet osalliseksi ennen maailman perustamista laaditun ohjelman mukaisesti.

”Ohjelma” on helposti väärin ymmärrettävissä oleva sana tässä yhteydessä. Syvällisempi ilmaisu on Uusi Elämä, joka Golgatalla ja Pääsiäis- aamuna palautui meille sen Rakkaan kautta, joka toi ihmiskunnalle uuden mahdollisuuden jumalayhteyteen! Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumala, tullen lihaksi niin Hänessä Itsessään kuin meissäkin! Kuinka vaikeata onkaan inhimilliselle lihalle käsittää Tämän Armotyön merkitys ja laajuus!

”…vaan, niinkuin kirjoitettu on: ’mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.’ Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.”

On viimeinen hetki lakata pyrkimästä ”käsittämään” Jumalamme tekoja inhimillisin välinein! Se kaikki vain murehduttaa Hänen Henkeänsä, joka meillä on oltava sydämemme valtaistuimella ohjaamassa kaikkea tekemistämme ja olemistamme. Millainen riemullinen tieto itsessään kuolevaiselle ihmiselle! Me saamme olla salaisuus, jonka vain me itse ja Jumala tuntevat!