Elämän hallinnasta

”Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Miksi olemme niin väsyneitä, vai olenko minä ainoa?

Tänä aamuna ei ole paljon aikaa kirjoittamiseen, mutta haluan kosketella muutamaa asiaa. Mikä todella väsyttää meistä useampia? Ei ole kysymys syytöksistä tai virheiden etsimisestä, vaan aivan jokapäiväisestä asiasta, joka vallitsee meitä jokaista ainakin jossakin määrin. Me kulutamme enemmän voimia kuin uskommekaan elämämme hallitsemiseen!

Me olemme astuneet jossakin vaiheessa elämäämme uskon tielle ja juuri tuona ajankohtana mielemme varmastikin valtasi tietynlainen varmuus siitä, että nyt elämämme on paremmissa käsissä ja saamme hengähtää aivan uudella tavalla. Mutta sitten ei kaikki mennytkään aivan odottamallamme tavalla ja aloimme pohtia asioita uudelleen. Tietoisuudessamme oli toki, että vaikka elämämme on nyt aivan uusissa puitteissa, on meidän silti jatkettava soutamista. Kyllä, me tiedostimme oman osuutemme uskon elämässä, mutta mihin asettaa raja kaiken kohtaamamme ravistellessa purttamme, jossa ajoittain näytti olevan purjekin?

”Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.” (Gal.2).

Miksi kaiken tämän keskellä lain henki sellaisella tavalla pyrkii vähättelemään ja mitätöimään mielestämme hyvääkin kristillistä vaellustamme tai purjehdustamme? Millaisen vastakkainasettelun keskelle meidät onkaan asetettu, niin että on suorastaan ahdistavaa löytää tasapaino ja todellinen uskonvarmuus ja rauha sydämeen! Lohdutukseksi meille jokaiselle: Tämä lain henki ei ole se, mikä meitä painostaa ja ahdistaakin, vaan ikiaikainen vastustajamme, joka koko ajan pitää meitä valveilla syytöksineen ja vaatimuksineen lain hengen varjolla. Hänellä on aivan omat lakinäkemyksensä ja ohjeensa, jotka eivät suinkaan palvele sen paremmin Jumalan asiaa, kuin ei meidänkään parastamme. Hänelle pääasia on pitää meidät jatkuvassa jännityksessä ja ponnistelussa, hengellisyyden varjolla.

Me emme ole kykeneviä hallitsemaan elämäämme, sen olemme jo tulleet näkemään! Miksi sitten olemme niin alttiita kaikenlaisille hyökkäyksille ja ahdisteluille? Vastaus on sama tänään kuin aina muulloinkin! Lue Sanaa, täytä elämäsi sillä, ja anna Sen itse selittää itsensä!

Älä pyri hallitsemaan elämääsi, vaan anna Sanan hallita sitä!:

”Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.”

Lukekaamme tänään ajatuksella lyhyt kertomus todellisesta elämän hallinnasta:

”Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. 2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. 3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. 4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. 5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. 6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” (Ps.23).