Voitokas elämä?

”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

Mitä tarkoittaa se ”voitokas elämä”, johon uskovaiset on kutsuttu? Se ei taida ollakaan sitä, mitä useimmiten olemme totuttautuneet ajattelemaan ja uskomaan, ennen kaikkea itsestämme! Luemme kyllä Paavalin sanat suurella antaumuksella ja hartaudella, mutta vain hetkittäisen heikkouden tunteen puolusteluksi. Taidamme olla saapuneet viimeinkin aikaan, jossa meille todella näytetään omavoimaisuutemme ja todelliset heikkoutemme!

Lainauksemme ei ole ainoa kohta, jossa veljemme Paavali puhuu mieltymyksestään heikkouteen! Kuinka rakastankaan tuota käsitettä: ”Veljemme Paavali!” Hän oli suuri jumalanmies, mutta kuitenkin aivan yhtä inhimillinen olento kuin mekin, kuitenkin erikoisella tavalla Jumalansa armoittama. Hän ei kaihda kertoa meille elämänsä pettymyksistä ja heikkouksista, joilla ei näytä olevan loppua! Miksiköhän meille on aivan omaksi vahingoksemme niin tärkeää varustaa hänen kaltaisensa matkakumppanimme niin suurella sädekehällä?

Me taidamme elämämme loppuun asti elätellä kaikenlaisia hengellisiä ja uskonnollisia fantasioita toisten ihmisten kustannuksella. Me emme voi asettaa joitakin odotuksia ja vastuullisuuksia itsestämme jonkun toisen ihmisen ylle. Todellisuus on aivan päinvastainen! Kaikki tavalla tai toisella jumalallisista asioista todistavat tuovat itsemme ylle suuren vastuun, korostaen kautta aikakausien kaikunutta kysymystä: ”Mitä sinä ajattelet Kristuksesta, mitä Hän sinulle merkitsee, kuka Hän sinun mielestäsi on?” Kaikki muut vastaavat omasta puolestaan ja itsestään, Sinä vastaat tähän kysymykseen omalta kohdaltasi, koko iankaikkisuutesi ratkaisten!

Meidät on loppuun asti alistettu katoavaisuuden ja puutteellisuuden alle, Iankaikkisen Siemenen kuitenkin asuessa tässä niin ristiriitaisen tuntuisessa olemuksessa! Hyväksykäämme siis veljemme Paavalin puhe ja esimerkki!

”Olen nähnyt vaivaa enemmän, olen ollut useammin vankeudessa, minua on ruoskittu ylen paljon, olen monta kertaa ollut kuoleman vaarassa. Juutalaisilta olen viidesti saanut neljäkymmentä lyöntiä, yhtä vaille; kolmesti olen saanut raippoja, kerran minua kivitettiin, kolmesti olen joutunut haaksirikkoon, vuorokauden olen meressä ajelehtinut; olen usein ollut matkoilla, vaaroissa virtojen vesillä, vaaroissa rosvojen keskellä, vaaroissa heimoni puolelta, vaaroissa pakanain puolelta, vaaroissa kaupungeissa, vaaroissa erämaassa, vaaroissa merellä, vaaroissa valheveljien keskellä; ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta. Ja kaiken muun lisäksi jokapäiväistä tunkeilua luonani, huolta kaikista seurakunnista. Kuka on heikko, etten minäkin olisi heikko? Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi? Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani. Herran Jeesuksen Jumala ja Isä, joka on ylistetty iankaikkisesti, tietää, etten valhettele.” (2.Kor.11).

Emme kai me valhettele? Millainen on voitokas elämä meidän mielestämme?