Kuinkas luet, mitä tahdot näyttää? Osa2

”Niin hän sanoi hänelle: ’Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää’.

Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ’Kuka sitten on minun lähimmäiseni?’” (Luuk.10).

En voi olla kuuntelematta aamun uutisia, vaikka ne eivät juurikaan tuota iloa. Ihminen on luonut maailmanjärjestyksen, joka jo omien periaatteidensa mukaan on tuomittu epäonnistumaan, mutta sitä ei ihminen halua myöntää! Kaiken vääryyden todistaa yksi viime aikoina uutisoitu tieto, jonka mukaan muutama ihminen omistaa enemmän kuin puolet maailman väestöstä! Kuinka naurettava onkaan ihmisen ajattelu, joka ei näe kaiken tämän todellista merkitystä, ja ihmettelee koko ajan mihin yhteiskunnallinen varallisuus katoaa! Paavali sai etuoikeuden kertoa nämä asiat meille etukäteen:

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” (2.Tim.3).

Paavali ei millään tavoin anna ymmärtää että tällaisena aikana olisi oikeutettua siirtyä ajatteluun, jonka mukaisesti Jumalaa ei enää voisikaan rakastaa

”…kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi…”

koska ihmiset ovat sellaisia kuin edellä on kuvattu.

Koko kristillinen näkemyksemme ja elämämme punnitaan niin Ylhäällä kuin maankin päällä käytännön mukaisesti:

”Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo: ’Minä rakastan Jumalaa’, mutta vihaa veljeänsä, niin hän on valhettelija. Sillä joka ei rakasta veljeänsä, jonka hän on nähnyt, se ei voi rakastaa Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt. Ja tämä käsky meillä on häneltä, että joka rakastaa Jumalaa, se rakastakoon myös veljeänsä.” (1.Joh.4).

Miettikäämme aivan uudella tavalla Herramme kertomusta laupiaasta samarialaisesta! Mitä Hän tahtoo kertoa meille rakkaudestaan ja tahdostaan ihmisen kohdalla, joka on niin pahoinpidelty, ettei ole kykenevä antamaan tietoa alkuperästään, näkemyksistään eikä uskonnostaan?