Tyytykää alhaisiin oloihin!

”Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

Kunpa todella käsittäisimme millaisen armon olemme Jumalamme edessä saaneet! Kaikkien koettelemusten ja kiusausten ja kärsimysten keskellä kuulkaamme Hänen rakkaudellinen äänensä, joka vakuuttaa meille huolenpitoaan ja rakkauttaan!

”Iloitkoot ja riemuitkoot sinussa kaikki, jotka sinua etsivät; ne, jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: ’Ylistetty olkoon Herra!’ Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.” (Ps.40).

Meidän kurjuutemme ja köyhyytemme ei tarkoita ollenkaan sitä, ettei meistä pidettäisi huolta, päinvastoin! Jos me mielestämme olemme vahvoja ja lujia, uskomme samalla kykenevämme pitämään huolen itsestämme, emmekä usko tarvitsevamme Herraamme.

”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.” (Room.12).

Olisikohan tässä joitakin syitä huomioitavaksi? Tämä aika ja sen henki tahtovat opettaa meille kaikkea muuta kuin sitä, mitä tässä meille teroitetaan! Mihin mahdollisesti perustuvat suuret pettymyksemme ja masennustilamme? Olisiko mahdollista, että kaikesta oppimastamme riippumatta kuuntelemme sittenkin ympäriltämme kantautuvia mielialoja ja kehotuksia? Olemmeko itse mielestämme niin viisaita, että uskomme voivamme kumarrella hieman sinne ja tänne, saavuttaaksemme jonkinlaista hengellistä ja maallistakin voittoa, antaen kaikelle ”hyvän ja hengellisen selityksen”?

Rakkaudellinen Sanoma meille vielä tässä ajassa kuuluu:

”Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät. Pitäkää pyhien tarpeet ominanne; harrastakaa vieraanvaraisuutta. Siunatkaa vainoojianne, siunatkaa, älkääkä kirotko. Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.”