”…sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään.
Mutta että maailma ymmärtäisi minun rakastavan Isää ja tekevän, niinkuin Isä on
minua käskenyt: nouskaa, lähtekäämme täältä.” (Joh.14).
Missä me olemme
hengellisesti juuri nyt, tässä hetkessä? Sillä on aivan ratkaiseva merkitys
koko elämäämme ajatellen! Mieleeni on koko aamun pyrkinyt asia, jota olen kuin
sormella tökkinyt menemään pois ajatuksistani. Mainitako se vai ei? En pidä
siitä ollenkaan, mutta jos se kerran on totta, eikö se tule kertoa asioiden
mahdolliseksi korjaantumiseksi?
Me puhumme kaiken
kaikkiaan aika paljon, mutta on alue, josta ei tulisi olla mitään puhuttavaa:
”…sillä maailman ruhtinas tulee, ja minussa hänellä ei ole mitään…”
Voiko siis käydä
keskusteluja asioista, joilla ei ole mitään tekemistä Herramme kanssa, joilla
ei ole mitään sijaa Hänessä, eikä siten meissäkään? Niin, en pidä ollenkaan
mieleeni tulleesta ajatuksesta, jonka mukaan puhumme todella paljon pahaan liittyvistä
asioista, mutta kuinka todella, todella harvoin saankaan keskustella
ihmisten kanssa aidoista, hengellisistä syvyyksistä!
”…niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte
kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on,
ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä;
että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” (Ef.3).
Miksi me näytämme
olevan täynnä kaikkea sellaista viisautta ja tietoa, joka ei todella tuo
elämäämme aitoa Kristuksen tuoksua ja Iankaikkisen Elämän läheisyyttä? Miksi kuljemme
kuin ontuen ja vailla sitä Voimaa, joka selvästi on luvattu jokaista päiväämme
varten? Taas joudumme palaamaan takaisin ajatustemme väärään suuntautumiseen,
joka täyttää mielemme kylläkin ”hengellisillä”, mutta kuitenkin toisarvoisilla
asioilla!
Itse aikanaan
suorastaan inhosin matematiikan tunteja ja tämä asia palasi mieleeni erään
haastattelun johdosta. Nyt ymmärrän matematiikan merkityksen maallisella
alueella, mutta kuinka tärkeää onkaan jumalallinen matematiikka ja geometria,
jotta todella käsittäisimme kutsumuksemme ja olemisemme todellisen arvon:
”…voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja
korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea
tietoa ylempänä…”
Meitä ei kutsuta
täyttämään päämme ja olemuksemme inhimillisellä viisaudella, joka voi olla
kuorrutettu ”jumalisuudella”, vaan meille on varattuna opintopaikka
Taivaallisessa Yliopistossa, jossa kaikki opintoaineet tähtäävät vain yhteen
ainoaan päämäärään:
”…oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa
ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.”
”Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan
Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha. Me
tiedämme, että olemme Jumalasta, ja
koko maailma on pahan vallassa. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika
on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme
siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa.” (1.Joh.5).
Tämän me nyt tiedämme
jumalallisella varmuudella, ja tästä tahtoisin käydä keskusteluja kaikkien kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti