Kuinkas luet, mitä tahdot näyttää? Osa1

”Niin hän sanoi hänelle: ’Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?’ Hän vastasi ja sanoi: ’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.’ Hän sanoi hänelle: ’Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää’.

Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ’Kuka sitten on minun lähimmäiseni?’” (Luuk.10).

Kaikki me luemme, kaikki me puhumme hengellisistä asioista, kuka enemmän, kuka vähemmän asiantuntijana, asianomistajana! Tietomäärämme hengellisistä asioista saattaa olla suurikin, ja ainakin ajoittain uskomme käyvämme läheisiäkin keskusteluja Herramme kanssa. Mehän olemme pyhien kansalaisia, erotettuja olemaan todistajina jumalallisista asioista! Raamatun esittämät ajatukset puhuttelevat meitä ja koemme kaiken aivan omaksemme.

Lainauksemme jatkuu Herran esittämällä kertomuksella laupiaasta samarialaisesta ja papillisista henkilöistä. Me olemme aivan varmoja siitä, ettemme ole kuin nuo kirkolliset henkilöt, vaan kaikessa nöyryydessä uskomme olevamme laupiaita samarialaisia, etenkin tässä niin välinpitämättömässä ajassa! Mutta esittäkäämme itsellemme todella elämän ja kuoleman välillä oleva kysymys! Miksi sellaisella innolla luemme etenkin ne jakeet, joita emme ole lainanneet, mutta emme suo lainkaan niin paljon aikaa lainauksemme ajatusten pohtimiseen?:

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi ja kaikesta mielestäsi,

ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.”

Mihin kuluvat voimamme tässä viimeisessä ajassa? Olemme puhuneet paljon ajattelustamme ja mielestämme ja siitä, kuinka suuri merkitys ajattelullamme on koko elämämme kulkuun. Nyt aamulla mielessäni alkoivat toistua sanat: ”Kaikesta mielestäsi”. Mitä tarkoittavat nämä kaksi sanaa, jotka kai me jokainen niin helposti ohitamme itsestään selvänä asiana, paneutumatta niiden merkitykseen syvällisemmin ja ajan kanssa? Ei selvästikään ole kysymys mielipiteistämme ja näkemyksistämme, ja Herramme katsoo nyt meihin hyvin kiinteästi esittäen kysymyksen:

”Mitä laissa on kirjoitettuna? Kuinkas luet?”

Mitä Sanassa on kirjoitettuna? Millaisella tavalla katselemme edessämme olevaa avattua Raamattua? Mitä liikkuu mielessämme sitä lukiessamme, näemmekö vain viisaita ajatuksia, jotka saavat meidän oman ajatusmaailmamme liikkeelle? Kuinkas luemme? Onko Sana meille vain kuin jonkinlainen alusta, jonka päälle rakentelemme kaikkea mahdollista itse valitsemistamme materiaaleista, itse kehittelemiemme piirustusten mukaisesti?

Oi Herrani, millainen aihe pohdittavaksemme! Millaisia syvyyksiä siihen liittyykään! Suuri osa vastauksistamme saattaa saada Herramme myöntävän asenteen:

”Oikein vastasit; tee se, niin sinä saat elää!”

 Mutta kuinka paljon meissä onkaan asennetta?:

”Mutta hän tahtoi näyttää olevansa vanhurskas ja sanoi Jeesukselle: ’Kuka sitten on minun lähimmäiseni?’”

Miksi mieleeni tulee vuosituhansien takaa kysymys: ”Olenko minä veljeni vartija?”

Jos me todella rakastamme Jumalaamme kaikesta mielestämmekin, emme taida kysellä kovin paljon, saati sitten pyrkiä näyttämään vanhurskauttamme!