Älkää pelätkö!

 ”Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.” (Ps.42).

Heti aamulla alkoi mielessäni pyöriä ajatus mielikuvituksemme mahdista. Elämäämme määrittelevät lukemattomat eri tahot ilman että itse sitä ollenkaan käsitämme. Me olemme sitä mitä syömme, on vanha viisaus, mutta tiedostammeko ollenkaan sitä, että olemme myöskin suuressa määrin sitä, mitä kuulemme ja kuuntelemme, ja sen jälkeen ajattelemme! Miksi olemme niinkin voimattomia kuin miltä nykyhetkellä näyttää? Miksi sellaisella tavalla joudumme pakenemaan erilaisia pelkokuvia ja suoranaisia pelkojakin? Miksi meille ei näytetä suovan minkäänlaista toivomaamme rauhaa ja turvallisuuden tunnetta?

Elämme todellisuudessa pelottavammassa ajassa kuin koskaan aikaisemmin, suurimman osan läntisestä sivistyksestä paetessa aivan tietoisella tavalla ajatusta ”tämän maailmanmuodon katoamisesta” ja ns. ”lopunajasta”. Samalla kuitenkin median ja erilaisten dokumenttien ja tieteiselokuvien välityksellä luodaan toinen toistaan kaameampia tulevaisuudenkuvia, ikään kuin todelliset tapahtumat ja pelot voitaisiin kokea ja voittaa etukäteen. Minkä olet valmiiksi pelännyt, se ei toteudukaan! Erikoisesti uutisoidaan jo ikään kuin ”hyvissä ajoin” ja ”ensimmäisenä” kaikenlaisia uhkaavia mahdollisuuksia, kuten esim. jostakin supertulivuoresta, jonka purkaus saattaa vaikuttaa koko maailman elämään. Kannattaako siis enää suunnitella elämää eteenpäin? Mielemme siis omalla tavallaan järkkyy toistamiseen eri mediatahojen rahanahneuden johdosta!

Näissä yhteyksissä tulee aina vain uudelleen mieleeni ensimmäinen matkani reservialiupseerikouluun Riihimäelle, noin vuonna 1970. Rautatieasemalla eteeni ilmestyy pistäväsilmäinen ja tohkeissaan oleva nuorimies, joka vannottaa minua olemaan pettämättä armeijatovereitani. Minun tulee kertoa heille, kuinka Neuvostoliitto lähipäivinä miehittää maamme! Tämä taitaa olla yleisin pelottelumuoto, joka on jatkuvasti toistunut erikoisesti uskonnollisella alueella, aiheuttaen enemmänkin pilkallisia kuin herätystä aikaansaavia ajatuksia!

Mikä tulee, se tulee, mutta uskovaisina Herraan Jeesukseen Kristukseen meidän tulee enemmänkin ajatella kaikkea sitä, mitä Hän ja Hänen lähettämänsä sanansaattajat ovat meille tahtoneet kertoa! Herra tekee kaiken omalla ajallaan ja oman hyvän suunnitelmansa mukaisesti.

”Ja etten niin erinomaisten ilmestysten tähden ylpeilisi, on minulle annettu lihaani pistin, saatanan enkeli, rusikoimaan minua, etten ylpeilisi. Tämän tähden olen kolmesti rukoillut Herraa, että se erkanisi minusta. Ja hän sanoi minulle: ’Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.’ Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.” (2.Kor.12).

Millaisia ”enkeleitä” mekin olemme omalla matkallamme joutuneet kohtaamaan! Tämä kaikki ei ole Herralta salassa!