Jumalalta oppineet!

”Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin. Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne; niin te myös teette kaikkia veljiä kohtaan koko Makedoniassa. Mutta me kehoitamme teitä, veljet, siinä varttumaan yhä enemmän…” (1.Tess.4).

Me emme missään elämämme vaiheessa saa unohtaa, että emme ole tekemisissä ihmisten ja ihmistekoisten asioiden kanssa, vaan Itse Jumalan kanssa, joka niin erikoisella tavalla on paljastanut meille Itsensä ja tahtonsa! Hän tuli kaltaiseksemme, liharuumiiseen, mikä ilmestys perustuu koko Raamattuun, ensimmäisestä jakeesta viimeiseen asti! Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme! Nyt tämä Sana asuu Herran omissa, Pyhän Hengen vaikutuksen johdosta.

Ihmisellä on hyvin teatraalisia piirteitä, jotka saavat hänet niin helposti toimimaan kuin jossakin näytelmässä! Siten hän joutuu todella suuriinkin ongelmiin, ristiriitoihin Sanan kokonaistodistuksen kanssa! Nämä ongelmat hälvenevät vasta sitten, kun Pyhä Henki saa vakuuttaa hänet siitä, ettei kysymys ole jostakin vain tiettyjen sanankohtien toteuttamisesta, suorittamisesta, näyttelemisestä, vaan yksinkertaisesti elämästä, sen elämisestä. Hän ei ole enää itse opettajansa, eikä kukaan muukaan maallinen olento, vaan hän on palannut Luojansa ja Jumalansa yhteyteen, niin että toteutuu päivittäin tekstimme kertoma:

”Veljellisestä rakkaudesta ei ole tarvis teille kirjoittaa; sillä itse te olette Jumalalta oppineet rakastamaan toisianne…”

Miksi veljellinen rakkaus ei ole voimavaramme sellaisella tavalla kuin kaiken lukemamme perusteella voisi päätellä? Miksi ylipäätään on tarpeen kirjoittaa tällaisista asioista, vaikka kaiken tulisi olla itsestään selvää jokaiselle? Missä on ongelmamme ydin? Ihmisen omavaltaisissa näkemyksissä ja teissä, joilla koko hänen huomionsa kiinnittyy hänen omaan elämäänsä ja omiin asioihin, omiin näkemyksiin! Hän ei elä jumalallista elämää Lihaksi tulleen Sanan esikuvan mukaisesti, vaan hän suorittaa ”hengellistä elämää” Kainin jumalanpalvelusrituaalien mukaisesti. Toki hänen valintansa perustuvat kauneuteen ja hyvää mieltä tuoviin asioihin, mutta onko se sitä, mitä Sana tarkoittaa ja mihin meidät on kutsuttu?

”Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.”

Jos emme todella hyväksy Jumalan Hengen johtajuutta ja opetusta, ajaudumme omille teillemme, jotka saattavat olla hyvinkin hurskaita ja ”hengellisiä”, ihmisten mielen mukaisia, mutta todellisuudessa toteutuu kaikesta huolimatta:

”Sentähden, joka nämä hylkää, ei hylkää ihmistä, vaan Jumalan, joka myös antaa Pyhän Henkensä teihin.”

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room.12).