Sinä neuvot minulle elämän tien

”Arpa lankesi minulle ihanasta maasta, ja kaunis on minun perintöosani. Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut; yölläkin minua siihen sisimpäni kehoittaa. Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa. Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa. Sinä neuvot minulle elämän tien; ylenpalttisesti on iloa sinun kasvojesi edessä, ihanuutta sinun oikeassa kädessäsi iankaikkisesti.” (Ps.16).

”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” (Jes.9).

Kuinka usein olenkaan huokaissut, ennen kaikkea aamuisin: ”Herra, auta minua tänään, neuvo minua!” Kuitenkin vasta nyt aamuhartaudesta osan kuultuani kiinnittyi huomioni näihin sanankohtiin!

Me elämme todellakin ajassa, jossa entistä useammin joutuu esittämään kysymyksiä, joihin emme oikeastaan koskaan aikaisemmin ole uskoneet suorastaan törmäävämme! Ympäristössämme tapahtuu asioita, joihin omalla tavallaan löytyy selvä vastaus Jumalan Sanasta, mutta on paljon tilanteita, joissa käytännön ratkaisu ei olekaan niin itsestään selvä omalta kannaltamme. Mikä on minun osuuteni tässä asiassa, minne minun tulee mennä ja minne ei? Ratkaisumme ei tässä ajassa koske vain hyvän ja pahan väliä, vaan usein hyvän ja parhaan väliä. Suurimmalle osalle aikamme ihmisiä riittää mustavalkoinen maailmankatsomus, mutta näin ei ole aidon uskovaisen kohdalla!

Tänä aamuna mielessäni alkoi toistua ajatus:

”Sinä neuvot minulle elämän tien…”

Ajatus on siis jo Vanhassa Testamentissa muutaman kerran:

”Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie…” (Snl.6).

”Kuritusta noudattava on elämän tiellä, mutta nuhteet hylkäävä eksyy.” (Snl.10).

”Taitava käy elämän tietä ylöspäin, välttääkseen tuonelan, joka alhaalla on.” (Snl.15).

”Ja sano tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Katso, minä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien.” (Jer.21).

Jo yksinomaan ajatus ”elämän tiestä” tuo esiin kaikkien ratkaisujemme vakavuuden! Edessämme ei ole ainoastaan elämän tie, vaan myöskin kuoleman tie! Sen tähden tarvitsemme Herraamme joka päivä Neuvonantajana ja Opastajana Pyhän Henkensä välityksellä!

Ihana päämäärämme on tärkein ylitse kaikkien päivittäisten koettelemusten! Ratkaisevaa on vain se, mitä me todella ajattelemme Herrastamme Jeesuksesta Kristuksesta!

”Minä pidän Herran aina edessäni; kun hän on minun oikealla puolellani, en minä horju. Sentähden minun sydämeni iloitsee ja sieluni riemuitsee, ja myös minun ruumiini asuu turvassa.”