Kaikki tulee Sinulta!

”Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet. Sillä me olemme muukalaisia ja vieraita sinun edessäsi, niinkuin kaikki meidän isämmekin; niinkuin varjo ovat meidän päivämme maan päällä eikä ole, mihin toivonsa panna.” (1.Aikak.29).

Uudenvuoden puheessaan presidenttimme sanoi meidän elävän varjojen maassa. Ilahduin siitä että hän näinkin pitkälti näkee missä ajassa todella elämme. Useimmat maanjohtajat pyrkivät vakuuttelemaan kaiken jatkuvan entisellään, hyväksymättä ihmiselämän katoavaisuutta. Me olemme todellakin kuin varjoja varjojen maassa!

Rehellisyyden nimessä kirjoittamiseni alkaa päivä päivältä tuntua aina vain vaikeammalta, etenkin kun niin laaja-alaisesti kaikkialla etsitään elämän toivoa tämän maan päällisistä asioista. Mihin enää voimme todella luottaa eri seurakuntienkin pyrkiessä rauhoittelemaan kuulijoitaan julistuksella, joka tavalla tai toisella korostaa kaiken entisellään jatkumista. Miksi kuulen kaiken saarnan keskellä hiljaisena mutta selvänä nykyaikaisen hymnin suuren orkesterin soittamana ja vokaalikuoron hyräilemänä: ”Rauha, rauha, ei hätää mitään!”? Eivätkö kaikki kuulemamme viestit kerro jostakin aivan erilaisesta, kuten presidenttimmekin totesi huonojen viestien lisääntyvän? Onkohan presidenttimme valveutuneempi kuin monet kirkolliset arvohenkilöt?

”Ja Daavid kiitti Herraa koko seurakunnan läsnäollessa; Daavid sanoi: ’Ole kiitetty, Herra, meidän isämme Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Sinun, Herra, on suuruus ja väkevyys ja loisto ja kunnia ja kirkkaus, sillä sinun on kaikki taivaassa ja maan päällä. Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi. Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet.” (1.Aikak.29).

Kuinka todella kaipaankaan aivan uudenlaista, ”Herran temppelin” vihkimistilaisuutta, jossa Daavidin tavoin voisimme vuodattaa sydämemme aidossa kiitollisuudessa Herran edessä! Mitä meillä olisi jotakin sellaista hyvää, mikä ei olisi tullut Herralta ja Hänen kädestään?

Nykyisessä alennustilassamme on vain yksi todellinen toivo:

”Sinun, Herra, on valtakunta, ja sinä olet korotettu kaiken pääksi. Rikkaus ja kunnia tulevat sinulta, sinä hallitset kaikki, ja sinun kädessäsi on voima ja väkevyys. Sinun vallassasi on tehdä mikä tahansa suureksi ja väkeväksi. Me siis kiitämme sinua, meidän Jumalaamme; me ylistämme sinun ihanaa nimeäsi.”