Että he olisivat yhtä niin kuin Mekin!

”Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: ’Kenen ihmiset sanovat minun olevan?’ He vastasivat hänelle sanoen: ’Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista.’ Niin hän kysyi heiltä: ’Kenenkä te sanotte minun olevan?’ Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ’Sinä olet Kristus.’” (Mark.8).

Meille ei tulisi olla mitään merkitystä sillä, mitä muut ihmiset ajattelevat ja uskovat. Ensisijaista ei myöskään ole se, mitä lähimmät ystävämme ja tuttavamme ajattelevat hengellisistä asioista. Tavalla tai toisella meidät johdatetaan tilanteeseen, jossa meidän on pakko ottaa henkilökohtainen ja selvä kanta. Herramme saattaa kysyä monikossa: ”Kenen te sanotte minun olevan?”, mutta Hän odottaa silti minun ja sinun vastaustasi! Hän haluaa kuulla meidän toistavan saman kuin Pietari aikanaan: ”Sinä olet Kristus!”

Me olemme osa Seurakuntaa, Kristuksen Ruumista, mutta seurakunnallisuus ja uskovaisten yhteys ei poista kaiken pohjana olevaa henkilökohtaista suhdettamme Herraan Jeesukseen Kristukseen! Kaikki todellinen yhteys seurakunnassa kulkee uskomme Alkajan ja Täyttäjän kautta, joka ihmisen sijasta luo Hengen yhteyden eri jäsenten välille. On ehkä puhuttu ja kirjoitettu liikaa vaakasuorasta yhteydestä, joka todellisuudessa usein perustuu inhimillisiin tekijöihin ja mieltymyksiin. Sekin on osa elämää ja ihmissuhteita, mutta Seurakunnan Voima ja elävyys perustuvat loppujen lopuksi yksinomaan Hengen luomaan yhteyteen, joka ylittää kaiken inhimillisen ja maallisen. Miksi tällä alueella on sellainen puutostauti – siihen olemme kai juuri löytäneet vastauksen!

Helluntaina Pyhä Henki sai Seurakunnan, mutta ei kestänyt kauankaan kun uskovaisten joukoissa alettiin etsiä jonkinlaista muuta yhteyden perustusta, ja inhimillinen mieli alkoi syrjäyttää jumalallisia totuuksia ja todellisuuksia. ”Jos ette tee sitä ja tätä, ette voi pelastua!” Alettiin etsiytyä mitä erilaisimpien lähteiden luokse, niin että yhteinen alku alkoi haarautua inhimillisten näkemysten johdosta. On kuitenkin pakko todeta, ettei alkuperäinen totuus missään vaiheessa muuttunut pilkunkaan vertaa, mutta alkuperäisen erottaminen kaiken ”uuden ilmestyksen” keskeltä tuli todella vaikeaksi.

”Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun - ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun - ja minä olen kirkastettu heissä. Ja minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa, ja minä tulen sinun tykösi. Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.” (Joh.17),

”Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, että he olisivat yhtä niinkuin mekin.”

Oletko koskaan todella pannut merkille millaiseen yhteyteen meidät on kutsuttu? Paavalilla ei ollut todellisuudessa ketään samanmielistä kuin Timoteus (Fil.2), mutta tämäkään ystävyys ei kelpaa meille esikuvaksi. Tässä hetkessä koen itse olevani todella pyhällä ja sydänjuuria koskettavalla paikalla! Ei ole ihme, että tietyt voimat pyrkivät sekoittamaan ajatuksemme ja näkemyksemme! Meidät, minut, sinut, on kutsuttu ja tarkoitettu täydelliseen yhteyteen Jumalamme kanssa, joka haluaa olla täysin yhtä kanssamme.

”…että he olisivat yhtä niinkuin mekin.”