”Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat,
sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne. Älköön näet kukaan
teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että
sekaantuu hänelle kuulumattomiin;
mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen
nimensä tähden Jumalaa. Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta…”
(1.Piet.4).
”Ateenan miehet, minä näen kaikesta, että te suuresti kunnioitatte
jumalia. Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne
minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Mitä
te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.” (Apt.17).
Mikä on meidän
ensisijainen tehtävämme? Voimme kohdata monenlaisia tilanteita ja tapahtumia,
jotka saavat sisimpämme kuohumaan ja kiivastumaankin, mutta kuinka usein onkaan
maltti valttia! On asioita, jotka valtaavat mielemme ja saavat meidät sisäisen
kuohunnan ja kiihtymyksen valtaan, mutta kaikki sisimmässämme tapahtuva ei
tarkoita sitä, että se tulisi kuuluttaa katoilta, vaikka Herramme jotkin asiat
on sellaisiksi tarkoittanutkin!
”Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään
salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Minkä minä sanon teille pimeässä, se puhukaa
päivän valossa. Ja minkä kuulette kuiskattavan korvaanne, se julistakaa
katoilta.” (Matt.10).
Huomatkaamme vihdoinkin,
mikä on ero siinä mitä Herramme meille puhuu ja kuiskaa, ja siinä, mikä
aiheuttaa mielenkuohuntaamme omien näkemystemme perusteella! On siis
asioita, joita voimme sisimmässämme pohdiskella ja liikutella, mutta joita ei
ole tarkoitettu julki kuulutettaviksi! Me olemme elämämme aikana lukemattomia
kertoja sulkeneet itse oman tiemme ja omat mahdollisuutemme vääränlaisessa
innossa, puuttumalla asioihin jotka eivät todellisuudessa meille kuulu!
Puhumalla vääristä
asioista toimimme vastoin kaikkea jumalallista järjestystä, palvellen juuri
sitä tahoa, jonka kanssa meillä ei pitäisi olla mitään tekemistä!
”Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa
ihmisen. Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset,
haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset. Nämä ihmisen
saastuttavat; mutta pesemättömin käsin syöminen ei saastuta ihmistä.” (Matt.15).
Puhumalla siis
saastutamme omaa elämäämme, mutta mikä pahinta, myöskin ilmapiirin ympärillämme!
Onko siis ollenkaan paikallaan puhua niin paljon kaikesta vääräksi kokemastamme,
tämän maailman tilasta ja sen tekemisistä?
”Olkaa siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja
vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä
meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle ’suloiseksi tuoksuksi.’ Mutta
haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako
teidän keskuudessanne - niinkuin pyhien sopii - älköön myös rivoutta tai tyhmää
lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.”
(Ef.5).
Paavali oli sisäisestä
kiihtymyksestänsä huolimatta ”suloinen tuoksu” Ateenan pakanallisten ihmisten
keskuudessa! Eikö siis meillä ole sama tarkoitus ja sama tehtävä tässä
viimeisessä ajassa ennen Herran tulemusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti